Kolumni: Eli myöhään
(IPRinfo 1/2011)
Korkein oikeus kirjoitti ennen: valituskirjelmä on saapunut silloin-ja-silloin ”eli myöhään”. Siksi valitus jätettiin tutkittavaksi ottamatta.
Olen päätynyt tällaiseen yleistykseen: suuret uudistukset, rohkeat ohjelmat ja vallankumoukselliset julistukset annetaan myöhään. Kun ne ovat kaikkien tutkittavissa – kuten Kommunistinen manifesti 1848 – ne ovat jo vanhentuneet. Se kehitys, joka toteuttaa vaatimuksista tärkeimmät, on jo alkanut. Kommunistinen manifesti vaati muun muassa lasten ilmaista koulutusta. Kun julistus on annettu ja sattuu niin ikävästi, että sen allekirjoittajat saavat valtaa, vaatimuksista hulluimpia aletaan ajaa terrorilla yhteiseksi onnettomuudeksi, kuten Stalin 1931, Hitler 1933 ja Mao ”suuressa harppauksessaan” 1959.
Patentti- ja tekijänoikeuslaeilla oli 1871 enää varsin vähän todellista merkitystä. Sotatarvikkeiden kysyntä, väestönlisäys ja elintarvikeongelma vaikuttivat paljon, paljon enemmän. Voi olla, että uudet lait vaikuttivat Saksan teolliseen kilpailukykyyn. Paljon enemmän vaikutti osaamisen perinnettä paikkaamaan luotu ammatillinen koulutus, jonka kruununa olivat teknilliset korkeakoulut. Tekijänoikeudessa alati mainitut kirjapaino, tekijänoikeuden syntyessä oikeastaan rotaatiopaino ja ennen kaikkea painopaperin hinnan romahdusmainen halventuminen sulfaatti- ja sulfiittiselluloosamenetelmien tultua käyttöön, romuttivat heti ne periaatteet, joille lait ja Bernin sopimus oli rakennettu. Syntyi suuruuden talous.
Lueskelen opikseni ja ojennuksekseni Patryn hienoa kirjaa ”Moral Panics and the copyright Wars”. Tietysti olen hyvilläni kirjoitettuani ja opetettuani juuri tätä 20 vuotta, kun joku muukin kirjoittaa tekijänoikeuden myyttisestä alkuperästä ja kielikuvien tavasta vääristää todellisuutta. Lisäisin mielelläni aina mainitun Venetsian patenttilain 1474. Se ei ollut ensimmäinen patenttilaki, kuten väitetään. Se ei liioin ollut laki, vaan ”sorte” eli eräänlainen julistus. Lisäksi sitä ei koskaan käytetty. Se siitä. Keksijöiden kannustamiseen ja kilpailevien kaupunkivaltioiden jallittamiseen oli suorempia keinoja.
Musiikin myynnin yhteydessä valtavat mittasuhteet saanut puhe piratismista ja sitä seuranneet tekijänoikeuslakien muutokset suoja-ajan pidennyksineen tulivat myöhään.
Taitaa olla turha jatkaa kiistelyä siitä, tuhosiko ääniteteollisuus itse markkinoitaan, vai oliko se pahojen ihmisten aikaansaannosta. Mielestäni nyt voi todeta, että nämä lain ja sopimusten muutokset ovat antaneet paljon työtä lakimiehille, mutta myönteisistä vaikutuksista en ainakaan itse ole nähnyt uskottavia tietoja. Fyysisten äänitteiden myynti ei kasva kannattavaksi. Tietääkseni kukaan ei keksinyt muuttaa tekijänoikeuslakia 1928, mutta mykkäfilmi ei vain enää koskaan saanut takaisin entistä mahtiasemaansa äänielokuvan tultua, vaikka monet viisaat ihmiset todistivat pitävästi, että ääni elokuvassa on tarpeetonta hömpötystä ja ohimenevää kikkailua.
Lakimiehet ottavat aika harvoin vaivakseen tutkia, missä määrin uusilla laeilla on ollut niitä vaikutuksia, joita hallituksen esityksissä on luvattu. Mutta eikö tupakkalaki olisi vastakkainen esimerkki? On se, jos joku osoittaa, että varakkaan aikuisväestön siirtyminen heroiiniin ja vastaaviin korviketuotteisiin eli tupakoinnin vähentyminen johtui tavalla tai toisella tupakkalainsäädännöstä. Itse en ole vakuuttunut.
Tekijänoikeus ja patentit… Olen ymmärtänyt, että olen saanut kyseenalaista mainetta professorismiehelle sopimattomista puheista. Siksi en petä lukijoitani nytkään. Ajatellessani IPR-lakien kiristymistä hyräilen Tatu Pekkarisen kuplettia: ” Ja kun laivasta näkyi enää pikkuisen niitä kuplia pinnalla, niin kippari kysyi, että kuka tämän ostaisi puolella hinnalla…”
Jukka Kemppinen
