Lyhyesti
Keijo Heinonen In Memoriam
Asianajaja Keijo Heinonen kuoli Helsingissä 28.11.2007 juuri 84 vuotta täytettyään. Keijo oli kiistatta suomalaisen immateriaalioikeuspiirin Grand Old Man, alan legenda jo eläessään.
Keijo peri intohimonsa immateriaalioikeuteen jo isältään, ja suhde säilyi hänen kuolemaansa asti. Vaikka hän toimi uransa alkuvaiheessa Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomen lakimiehenä ja hallintopäällikkönä, hän avusti samalla isäänsä, joka hoiti patenttiasioita. Vuodesta 1970 lähtien harrastuksesta tuli myös työ, kun Keijo perusti asianajotoimiston. Siirryttyään vuonna 2000 eläkkeelle hän toimi kuolemaansa asti aktiivisena immateriaalioikeuden kirjoittajana ja keskustelijana.
Keijo oli aktiivisesti ja laajasti mukana alan yhdistystoiminnassa ja toimi muun muassa Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys ry:ssä, Suomen AIPPI ry:ssä ja Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry:ssä. Keijo lieneekin ainoa lakimies, joka on hyväksytty patenttiasiamiesrekisteriin.
Keijon panos immateriaalioikeuskulttuurin leviämiseen Suomessa on ollut suuri. Hän pani alkuun mm. STY/AIPPI-uutiset sekä Suomen AIPPI ry:n edelleen jatkuvat kansainväliset symposiumit. Keijo osallistui myös ensimmäiseen Innovaatioparlamenttiin keväällä 2007, jonka yhteydessä hänelle myönnettiin Elämäntyö-Konsta.
Keijo oli Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys ry:n kunniajäsen vuodesta 1992. Vuonna 1997 hänelle myönnettiin kansainvälinen AIPPI Award of Honour ansioistaan järjestön toiminnassa.
IPR University Centerissä muistamme Keijoa lämmöllä.
25 vuotta patenttivirastojen trilateraalista yhteistyötä
Euroopan patenttiviraston (EPO), Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkiviraston (USPTO) ja Japanin patenttiviraston (JPO) pääjohtajat ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen uusista yhteistoimintahankkeista. Vuosikonferenssi järjestettiin 6.-9.11.2007 Washingtonissa, ja samalla juhlittiin sitä, että yhteistyö on jatkunut 25 vuotta.
Aiepöytäkirjassa sovittiin muun muassa, että patenttihakemusten muoto yhdenmukaistetaan niin, että saman hakemuksen voi sellaisenaan lähettää kaikkiin kolmeen virastoon, ja että työtä koordinoidaan siten, että virastot voivat hyödyntää toistensa aikaansaannoksia. Kun samaa työtä ei tarvitse tehdä moneen kertaan, kustannussäästö on melkoinen – ottaen huomioon, että kaikista maailman patenttihakemuksista ” trilateraalivirastot” (The Trilateral Offices) käsittelevät yli 85 prosenttia.
Tämä epävirallinen yhteistyö on alkanut jo 1983, jolloin patenttihakemusten määrä oli huikeassa nousussa ja virastot kamppailivat löytääkseen keinoja käsitellä ja siirtää tehokkaasti suuria datamääriä. Yhteisiä ongelmia oli mielekästä ratkoa kolmenkeskisellä yhteistyöllä. Aluksi luotiin standardeja tiedostojen siirtoon ja tietokantojen rakentamiseen. Myöhemmin sovittiin patentti-informaation saattamisesta myös julkiseen käyttöön mahdollisimman huokealla. Uusimmat haasteet ovat liittyneet asiakirjojen käsittelyyn ja siirtoon elektronisesti.
2000-luvun alkupuolella virastot asettivat tavoitteeksi työmäärän vähentämisen, mihin myös nyt sovittu hakemusten yhdenmukaistaminen liittyy. Sitä ovat esittäneet virastoille myös elinkeinoelämän edustajat ja patenttiasiamiehet pari vuotta sitten.
