Miten käy IPR:n taantumassa? Pääkirjoitus
(IPRinfo 1/2009)
En muista nähneeni tutkimuksia, joissa olisi selvitetty yritysten suojaamiskäyttäytymistä edellisen laman jälkeen. Panostettiinko suojaamiseen enemmän ja puolustettiinko oikeuksia tiukemmin? Vai säästettiinkö päinvastoin patentointikustannuksista, ei haettu patentteja eikä pidetty niitä voimassa? Patenttitilastoja tutkimallakaan ei saa asiasta systemaattista käsitystä.
Yrityskauppojen pontimena on usein se hyöty, jonka yrityksen suojattu teknologia ja / tai tunnetut nimet ja hyvä brändi tuottavat. Yrityskauppojen määrä vähenee taantuman aikana. Johtaako tämä siihen, että yritykset varautuvat tulevaan nousuun kiinnittämällä entistä enemmän huomiota immateriaalioikeuksiin? Vai väheneekö yritysten kiinnostus sijoittaa niukkenevia varojaan immateriaalioikeuksiin?
Konkurssien lisääntyminen on taantuman ja laman väistämätön seuraus. Vaikka aiheesta on kirjoitettu melko paljon, aineettomien oikeuksien asema konkurssissa on edelleen varsin epäselvä. Hankaluutta tuottavat esimerkiksi IPR:n arvostaminen pesän omaisuutta arvioitaessa ja lisenssisopimusten kohtalo. Kaikkien osapuolten kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että pesänhoitaja osaa myös immateriaalioikeuksia.
Joskus sanotaan, että kun yrityksillä menee huonosti, menee juristeilla hyvin. Ajatuksena lienee, että vaikeina aikoina yritykset ovat erityisen tarkkoja omista eduistaan. Heijastuuko tämä oikeudenkäyntien lisääntymisenä myös IPR-asioissa? Voisi ajatella, että huonoina kausina yritykset puuttuvat herkemmin loukkauksiin tai arvioivat kilpailijoiden toimintaa ankarammin kuin hyvinä. Toisaalta käräjöinti on kallista, ja yritysten rahahanat kireällä.
Joka tapauksessa valitettavan usein yritykset näyttävät aloittavan huonojen aikojen tullessa säästämisen supistamalla tuotekehitykseen käytettäviä varoja. Samoin markkinointibudjetit ja tiedonkäsittelytyöt ovat leikkauksen kohteena. Tuotekehitys ja markkinointi ovat kuitenkin satsauksia tulevaan: uusia tuotteita, uusia asiakkaita, uusia tuloja.
Tuotekehityksen tulosten hyödyntäminen tarvitsee useimmiten tuekseen jotakin immateriaalioikeutta. Samoin markkinointiin liittyy olennaisesti tavaramerkin, toiminimen, verkkotunnuksen, markkinoinnin koko ilmaisun suojaaminen mahdollisimman tehokkaasti. Näihin elementteihin kohdistuvat säästämistoimet saattavat kostautua talouden taas kohentuessa yllättävinä menetyksinä.
Suojakeinojen käyttäminen on satsausta tulevaan. Niiden avulla yritykset voivat säilyttää teknologisen etulyöntiasemansa, luoda tunnettuutta markkinoilla, erottua kilpailijoistaan. Samalla immateriaalioikeudet edellyttävät pitkäjänteisyyttä. Yritysten sisäisessä päätöksenteossa yhtenä vaikeutena on, että immateriaalioikeuksista aiheutuvien kustannusten vastapainoksi saatavaa hyötyä on usein vaikea suoraan osoittaa viivan alle jäävinä euroina. Varsinkaan pienet yritykset eivät helposti investoi siihen, minkä hyöty realisoituu vasta vuosien mittaan.
IPR on osittain uskon asia, ja taantuma panee uskon koetukselle.
Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center
