Ohjelmistopatentit tarpeen innovaatioiden suojaksi – Tekijänoikeus riittää vain suoraa kopiointia vastaan

(IPRinfo 4/2008)

Jos insinöörin tai lääketieteen tutkijan työn tulokset voidaan suojata patentilla, miksi ohjelmoijan innovaatiot eivät ansaitsisi samaa suojaa, kirjoittaja ihmettelee.

Yhdysvalloissa on saanut ohjelmistopatentin jopa liiketaloudellisille menetelmille tähän asti suhteellisen varmasti, kunhan normaalit patentoitavuuden edellytykset eli uutuus ja ei-ilmeisyys ovat täyttyneet.

Nyt tilanne näyttää olevan muuttumassa. Keksinnön täytyy lisäksi saada esineessä aikaan aineellinen muutos, tai keksintö täytyy sitoa erityiseen koneeseen, jollaiseksi ei kuitenkaan katsota yleiskäyttöistä tietokonetta.

Muutoksen jälkeen USA lähentyy EPOn (Euroopan patenttivirasto) käytäntöä, jossa ohjelmistokeksinnöltä edellytetään uutuutta, teknistä luonnetta, teknisen ongelman ratkaisua ja keksinnöllistä teknistä panosta.

Ohjelmistojen patentointi entistä hankalammaksi
Vaikka USA:n patenttiviraston (USPTO) käytäntö ei jyrkkenisi aivan noin paljon, ohjelmistojen patentointi vaikeutuu. Siellä ei ole viime aikoina enää hyväksytty patentoitavaksi tietokoneohjelmaa, joka kohdistuu sitä kuljettavaan tietoliikennesignaaliin.
EPOssa taas on suhtauduttu ohjelmistopatentointiin entistä kielteisemmin sen jälkeen, kun tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta annettu direktiiviehdotus kaatui kesällä 2005. Sitä paitsi EPOn tutkija saa patenttihakemuksen hyväksymisestä vain yhden pisteen, hylkäämisestä kaksi!

Kun suuret patenttivirastot (EPO, USA, Japani) pyrkivät yhteistyöhön purkaakseen hakemusten kasauman, niiden on harmonisoitava patentoitavuuden edellytykset. Ohjelmistojen osalta kriteereitä tuskin laajennetaan.

Ohjelmistokeksintö ei eroa muista keksinnöistä
Teoreettisesti ajateltuna ohjelmistokeksintöjen ei pitäisi erota suuresti muista keksinnöistä. 1800-luvulla keksinnöt toteutettiin mekaanisesti, mutta jo vuosisadan lopulla ja 1900-luvun alussa tehtiin merkittäviä keksintöjä, jotka käyttivät sähköä ja radioaaltoja. Niiden patentoinnissa ei ollut ongelmia.

Toisen maailmansodan aikana tietokoneet kehittyivät. Niitä käytettiin esimerkiksi tutkissa, tykistön suuntauksen parantamiseksi ja vihollisen salattujen sanomien purkamiseksi. Sodan jälkeen niiden käyttö laajeni myös siviilipuolella. Tietokoneisiin liittyvien keksintöjen patentointiin suhtauduttiin epäilevästi, koska tietokoneiden pelättiin syrjäyttävän ihmisen.
Kehitys on kuitenkin osoittanut, että tietokoneohjelmat ovat elektroniputkien, puolijohteiden ja integroitujen piirien ohella vain yksi tekninen keino toteuttaa datan prosessointia.

Koska laitteistototeutukset voitiin suojata patentilla, mutta ohjelmistototeutuksia ei, ajauduttiin kummalliseen tilanteeseen. Puutteen korjaamiseksi keksittiin tietokoneohjelmien tekijänoikeussuoja.

Tietokoneohjelmat eivät ole kirjallisia teoksia
Tekijänoikeussuojaan päätyminen osoittaa, ettei tietokoneohjelmien todellista luonnetta ymmärretty. Ohjelmat eivät ole luovia kirjallisia teoksia, vaan teknisiä keinoja, joilla toteutetaan datan käsittelyssä käytettäviä operaatioita (toistosilmukka, ehtolauseke, tallennus, lajittelu, laskutoimitukset, yms.) sekä operaatioista muodostuvia algoritmeja. Ne eivät poikkea puolijohdekomponenteista rakennetuista piireistä tai integroiduista piireistä.

Tämän todistaa myös se, että nykyisin ohjelmistoja ja sovelluskohtaisia piirejä (ASIC) kehitettäessä käytettävät työkalut ovat samankaltaisia niin periaatteiltaan kuin sovelluskehityssykliltään: suunnittelu, implementaatio ja testaus.

ASIC on vain eräänlainen jähmeämpi versio ohjelmistosta, minkä vuoksi sitä on testattava enemmän ja huolellisemmin simulointityökaluja käyttäen – joita tosin käytetään myös reaaliaikaohjelmistoja kehitettäessä.

Tietokoneohjelma on laitteen osa
Vaikuttaa myös siltä, että lainlaatijat, kuten monet patenttialan toimijatkaan, eivät ymmärrä ohjelmiston ja patentin välistä suhdetta oikein.

Ajatellaanpa vaikka laskentaohjelmistoa: se koostuu erilaisista alkeisoperaatioista, joilla laskenta hoidetaan. Varhaiset laskukoneet toteuttivat alkeisoperaatiot esimerkiksi hammasrattailla, josta edettiin elektroniputkiin ja puolijohteisiin. Tietokoneohjelma on siis vain laitteen osa ilman mitään itseisarvoa tai erityisluonnetta.

Yleinen harhaluulo on myös, että ohjelmistopatentilla voitaisiin suojata koko ohjelmisto. Oikeasti patentilla voidaan suojata keksintö, joka tässä tapauksessa on ohjelmoinnilla toteutettu toiminto.

Ihmetystä herättää myös se, miksi ohjelmoijan työ olisi luonteeltaan erilaista kuin muiden tekniikan alojen ammattilaisten. Jos paperikoneinsinöörin tai lääketieteen tutkijan työn hedelmät voidaan suojata patentilla, miksi ohjelmoijan työn tulokset olisivat vähäpätöisempiä tai erilaisia?

Kaupallisia ohjelmistoja ei kehitetä hetkessä, vaan ne vaativat kymmeniä tai satoja henkilötyövuosia koko elinkaarensa aikana.

Patentoitavuuden rajankäynti on keinotekoista
Paperikoneissa, kuten lähes kaikissa muissakin ihmisen nykyisin käyttämissä laitteissa, merkittäviä osia toteutetaan ohjelmistoina.

Eräänlaisena rajana näyttää olevan se, että sulautetut ohjelmistot, esimerkiksi matkapuhelimessa, auton lukkiutumattomissa jarruissa ja vastaavissa kohteissa ovat selkeästi patentoitavia. Sitä vastoin puhtaat ohjelmistot, eli yleiskäyttöisissä tietokoneissa toimivat ohjelmistot, eivät ole patentoitavia, jos ne eivät täytä erityisiä teknisyysvaatimuksia.

Tällainen rajankäynti vaikuttaa keinotekoiselta. Tietokone on laite siinä kuin matkapuhelinkin – josta tulee jo lähitulevaisuudessa yleinen tietojenkäsittelyalusta, joka ehkä jopa korvaa pöytätietokoneen ja kannettavan tietokoneen. Miksi matkapuhelimessa ajettava ohjelmisto olisi jotenkin teknisempi kuin tietokoneessa ajettava ohjelmisto?
Miksi datan käsittely sinänsä ei ole teknistä, mutta esimerkiksi radioyhteyteen liittyvän datan käsittely on? EPOssa vaadittu teknisyys on erittäin vaikeaselkoinen asia. Sen vuoksi hakijat ovat eriarvoisessa asemassa, koska patenttihakemuksen kohtaloa eivät aina ratkaise tosiasiat vaan se, miten asia osataan esittää hakemuksessa.

Pitääkö mitään teknistä kehitystä patentoida?
Poliittisesti ohjelmistopatentoinnin kannattajat ovat selkeästi häviöllä. Avoimen lähdekoodin kannattajat ovat lobanneet tehokkaammin ja saaneet poliitikot sekä suuren yleisön uskomaan, että ohjelmistot ovat jotenkin erikoisia, eivätkä ollenkaan teknisiä laitteita.

Kun tarkastelee esitettyjä argumentteja, tulee surulliseksi: ohjelmoijat ovat saaneet itsensäkin uskomaan, ettei heidän työnsä hedelmiä saakaan suojata patentilla. Poliitikot puolestaan uskovat, että työpaikat Euroopassa turvataan parhaiten avoimella lähdekoodilla.

Ohjelmistopatentointia vastaan esitetyt argumentit olisi mielestäni nähtävä laajemmassa kontekstissa. Onko ylipäätänsä oikein, että millekään teknologiselle kehitykselle annetaan monopoli määrätyksi ajaksi? Jos vastaus on kyllä, on myös ohjelmistopatenttien saatava elää.

Jos taas vastaus on ei, miksi pitäisi olla lääkepatentteja, paperikonepatentteja, tietoliikennepatentteja ja muita vastaavia? Antaa vapaan markkinatalouden ratkaista voittajat.

Patentoinnista voi koitua pienelle huima etu
Patentilla pieni ohjelmistokehittäjä voisi suojautua suuryrityksiä vastaan. Ajatellaanpa esimerkiksi tapausta Stac vs. Microsoft, jossa Microsoft lopulta joutui maksamaan suuret korvaukset kovalevynpakkausteknologian luvattomasta käytöstä.
Jos Stacilla ei olisi ollut patentteja, sen kohtalo olisi ollut sama kuin monilla muilla pienten näppärien ohjelmistojen tekijöillä.
Applen iPhonen kehityspaketin saadakseen kehittäjän täytyy suostua vaitiolosopimukseen. Kehittäjät työskentelevät yksinäisyydessä ja ratkovat jo muiden ratkomia ongelmia. Tämäkö on haluttu vaihtoehto patentoinnille, jossa vastineena monopolista tiedot julkaistaan?

Ohjelmistopatentointia vastaan esitetyn kritiikin järkevin osa kohdistuu järjettömiin patentteihin, joiden suojapiiri on liian laaja suhteessa tunnettuun tekniikkaan. Nämä patentit ovat seurausta huonosta tutkinnasta.

Patenttivirastot etsivät aikaisemmin tunnettua tekniikkaa lähinnä patenttitietokannoista. Koska niistä ei löytynyt ohjelmistopatentteja, pääsi oppikirjoista ja alan tieteellisistä julkaisuista tunnettuja ratkaisuja patenteiksi asti. Tilanne on korjaantunut: valtaosa ohjelmoijan työstä on leipätyötä, ja vain äärettömän pieni osa patentin arvoista.

Ohjelmistopatentteja tarvitaan ideoiden suojaksi
Kahdentoista patenttiasiamiesvuoteni aikana tilanne on ollut sellainen, että suuri yleisö, lehdistö, valtaosa pienistä ohjelmistotaloista, ohjelmoijat ja tutkijat ovat kuvitelleet, ettei ohjelmistokeksintöjä voi suojata patentilla. Ne harvat tahot, pääasiassa suuryritykset, jotka ovat tienneet paremmin, ovat hakeneet ja saaneet patentteja kaikessa hiljaisuudessa.
Tilanteesta voi ainakin Euroopassa syyttää huonoa lainlaadintaa ja sen pohjalla olevaa syvää tietämättömyyttä. Myös politiikka voi vaikuttaa; asiallisia perusteita ohjelmistopatentoinnin hyljeksimiselle ei näyttäisi olevan.

Ohjelmistopatenttia kuitenkin tarvittaisiin suojaamaan aidosti uusia ideoita. Tekijänoikeus suojaa ainoastaan ohjelmiston tietyn implementaation suoralta kopioinnilta, mutta ei ulotu ollenkaan ohjelmiston mahdollisesti sisältämiin innovaatioihin.

Timo Pykälä
Patenttiasiamies (FI, EPO)
Kolster Oy Ab / Oulu