Sosiaalinen media houkuttelee yhdistelemään – Teosten muuntelu jakaa mielipiteet

(IPRinfo 1/2011)

Sosiaalinen media on täynnä taiteellisista teoksista tehtyjä muunnelmia. Varsin villi käytäntö tarvitsisi pelisäännöt, jotka tyydyttäisivät sekä alkuperäisten teosten tekijöitä että muiden töitä muokkaavia.

Musiikin, liikkuvan kuvan ja tekstin siirtyminen digitaaliseen muotoon on avannut mahdollisuuden taiteellisten teosten muunteluun kokonaan uudella tavalla. Internetistä ja etenkin sosiaalisesta mediasta löytyy runsaasti esimerkkejä, joissa musiikkikappaleita, videoita ja kuvia on muokattu aivan uusiksi kokonaisuuksiksi. Remixit eli äänitteiden muokkaukset ja mashupit eli useiden kappaleiden tai videoiden yhdistäminen uusiksi sisältökokonaisuuksiksi ovat suosittuja etenkin nuoren käyttäjäkunnan keskuudessa. Yksistään videopalvelu YouTubesta löytynee tuhansia videopätkiä, joissa jonkun artistin musiikkivideon päälle on leikattu toinen musiikkikappale, tai elokuvanäyttelijän suuhun on istutettu uudet vuorosanat. Etenkin alkuperäisiä esittäjiä parodisoivat videoleikkeet ovat suosittuja verkossa. Harva niitä tekevä tai katseleva kuitenkaan miettii, millainen julkisessa levityksessä oleva materiaali on luvallista, ja mikä taas rikkoo alkuperäisten tekijöiden oikeuksia.

Kaupallisia etuja ja moraalista pohdintaa Muokkaamisen yleistyminen on virittänyt keskustelun teosten muuntelun pelisäännöistä. Monet alkuperäisten teosten tekijöistä haluavat vaikuttaa teostensa käyttöön ja muunteluun erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä. Toisaalta muokkaamista harjoittavat taiteilijat haluaisivat nykyistä selkeämpiä pelisääntöjä siitä, mikä on sosiaalisessa mediassa sallittua.

– Kyse on sekä kaupallisesta että taiteellis-moraalisesta asiasta. Kaupallisessa mielessä teoksen versioinnilla ja muuntelulla voi olla itsenäistä arvoa, josta tekijä ehkä haluaisi osansa. Taiteellisessa tai moraalisessa mielessä tekijää saattaa puolestaan kiinnostaa se, missä yhteydessä ja miten hänen teostaan muunnellaan, Teoston edunvalvontajohtaja Martti Kivistö sanoo.

Yhteisten pelisääntöjen löytämistä vaikeuttaa intressien kirjo. Yhtä tekijää kiinnostaa raha, toista oman tekijänkunnian tai maineen puolustaminen, kolmatta taas teoksen taiteellisen ilmaisun loukkaamattomuus.
– Näissä asioissa arviot ovat korostetun henkilökohtaisia. Tästä on osoituksena se, että tekijän muunteluoikeus tai moraaliset oikeudet eivät kuulu kollektiivihallinnon piiriin, jolle on ominaista tekijänoikeuslupien standardointi ja yksilöllisten oikeuksien kokoaminen kollektiiviseksi oikeuspaketiksi, Kivistö toteaa.
Tämän vuoksi esimerkiksi säveltäjiä edustavalla Teostolla ei ole valtuuksia toimia tekijöiden puolesta tämän kaltaisissa asioissa.
– Muuntelussa on lisäksi huomioitava sukupolveen tai taideilmaisun tyylilajeihin liittyvät erot. Monet eri taidelajeja edustavat nuoremman polven tekijät suhtautuvat myönteisesti teostensa muokkaukseen ja jakamisen kulttuuriin. He myös vastaavasti edellyttävät saavansa käyttää riittävästi muiden aineistoja omien teostensa materiaalina, Kivistö sanoo.

Tekijät haluavat turvata oikeutensa Tekijänoikeuslain 3. luvun muutostarpeita kartoittanut toimikunta sivusi muuntelukysymystä mietinnössään, jossa pohdittiin teosten digitaalisen käytön ja muuntelun taloudellisia ja sopimusoikeudellisia näkökulmia.
”Kehittyvässä ympäristössä tekijän intressissä on turvata itselleen riittävä määräysvalta teokseen voidakseen neuvotella oikeudenmukaisen osuuden uusien käyttötapojen mahdollisesti tuottamasta hyödystä”, maaliskuussa 2010 julkistetussa mietinnössä todetaan.

Myös tekijänoikeuslain soveltamisesta lausuntoja antava tekijänoikeusneuvosto on esittänyt kantansa yksittäisiin tapauksiin. Pelastakaa lapset -järjestön nettisivuja imitoivan Pelastakaa pedofiilit -sivuston katsottiin rikkovan alkuperäisen tekijän oikeuksia. Sen sijaan Keskon K-logoa teoksissaan muunnelleen taiteilijan ei katsottu syyllistyneen lainvastaiseen toimintaan, koska yksinkertainen logo ei ylittänyt neuvoston mielestä teoskynnystä. Hanakimmin verkossa tapahtuvaan muunteluun ovat puuttuneet kansainväliset levy-yhtiöt, jotka vaativat herkästi poistamaan materiaalia verkosta. Oikeustapausten välttämiseksi sivustojen ylläpitäjät noudattavat usein tällaista vaatimusta, vaikka tilanne olisikin tulkinnanvarainen.

Säveltäjä perää kansainvälisiä pelisääntöjä Säveltäjä Olli Virtaperkon mukaan suurin osa luovista ihmisistä suhtautuu periaatteessa myönteisesti muiden kiinnostukseen omia tekemisiään kohtaan. Hänestä on kuitenkin sietämätön ajatus, että ”kuka tahansa voisi käyttää miten tahansa kenen tahansa hengentuotteita”.
– Tilanne mutkistuu vielä, jos joku saa muuntelusta taloudellista hyötyä. YouTube on tästä hyvä esimerkki. Yhtiön markkina-arvo on luotu valtaisalla tekijänoikeusrikkomusten vyöryllä.
Virtaperkon mielestä on tapahtunut globaali tulonsiirto luovilta ihmisiltä taloudellista voittoa tavoittelevalle yritykselle.
– Se sotii ainakin minun oikeustajuani vastaan.
Virtaperko arvioi, että kysymys verkkomuuntelun pelisäännöistä pureutuu koko tekijänoikeuden käsitteen ytimeen: voi olla iso voimavara kulttuurin elinvoimaisuudelle, jos toisten tekemisten pohjalta voi rakentaa jotain uutta ja luovaa keksintää.
– Muuntelulle täytyy kuitenkin löytää maailmanlaajuiset, yhteisesti sovitut pelisäännöt, jotka kunnioittavat muuntelun kohteena olevan tekijän omistus- ja hallintaoikeutta omaan hengenliekkinsä ilmentymään, hän sanoo.

Nettipiraatit eivät näe muuntelussa ongelmia Ei-kaupallisen kopioinnin sallimista ajavat nettipiraattiaktivistit Ahto Apajalahti ja Kaj Sotala eivät näe suuria ongelmia sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa muuntelussa.
”Ihmiset toteuttavat itseään ja kommunikoivat ystäviensä ja tuttujensa kanssa paljon julkisemmin kuin aikaisemmin. Usein tuttujen kanssa kommunikointiin ja fanikulttuuriin sisältyy laajamittaista tekijänoikeuslain rikkomista. On kuitenkin mielipuolista väittää, että tämänkaltainen harrastustoiminta aiheuttaisi luovan työn tekijöille todellista vahinkoa”, kaksikko kirjoittaa pamfletissaan Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010).
Apajalahden ja Sotalan mielestä niin sanottuun fanikulttuuriin oleellisesti kuuluva teosten muuntelu hyödyttää myös alkuperäisiä tekijöitä.
”Miksi yhtyeet ylipäätään tekevät musiikkivideoita kappaleistaan? Musiikkia mainostaakseen! Kun joku miksaa yhteen kuvamateriaalia elokuvasta ja ääniraidan musiikkiteoksesta, video on mainosta molemmille. Useimmille videon nähneille asia jää siihen, mutta jotkut saattavat kiinnostua mielenkiintoisen näköisestä elokuvasta ja ostaa sen itselleen”, Apajalahti ja Sotala perustelevat.

Matti Remes