Uudet jakelutavat tarpeen. Pääkirjoitus.

(IPRinfo 3/2010)

Kulttuuriministeri Stefan Wallinin tiedote (25.5.2010) nettipiratismin vastatoimien tehostamisesta sai minut taas kerran tarttumaan kynään tästä aiheesta.

Samana päivänä ilmestyi blogikirjoitus, jonka olivat allekirjoittaneet Janos Honkonen, Timo Vuorensola, Jarmo Puskala ja Pekka Ollula. Kirjoittajat toteavat työskennelleensä luovilla aloilla kymmenisen vuotta, ja osa on ansainnut elantonsa tekijänoikeuskorvauksista. He korostavat, että ensisijaisesti on saatava kuntoon laillisen nettikaupan edellytykset – musiikissa ja peliteollisuudessa käyttökelpoisia vaihtoehtoja onkin jo tarjolla. Kuluttajien jahtaaminen ja syyllistäminen ei ole oikea tapa tukea luovia aloja.

Vuorensola toteaa edellisen päivän blogikirjoituksessaan: ”Piratismissa on kysymys puhtaasti markkinataloudesta – kysynnästä, tarjonnasta ja niiden väliin putoavasta saatavuudesta. Nykyisessä muodossaan piratismi on avainasemassa tulevaisuuden liiketoimintamalleja suunniteltaessa. Se pakottaa mediayhtiöt ja hallitsevat elimet mukautumaan kuluttajien vaatimuksiin.”

Ensimmäiset tietooni tulleet laajamittaiset piraattituotteet 1990-luvun alkupuolella olivat fyysisiä kappaleita, joiden tekemisen mahdollisti digitaalitekniikka: kopio oli yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Syntyi toinen ”tuotantokoneisto”, joka hyödynsi uutta tekniikkaa, mutta toimi samalla liiketoimintamallilla kuin laillinen tuotanto.

Nykyisin piraateilla tarkoitetaan lähes poikkeuksetta tekijänoikeudella suojatun aineiston levittämistä internetin välityksellä. Liiketoimintamalli on tyystin toinen: fyysiset kappaleet eivät vaihda omistajaa, ainoastaan bittivirta kulkee.

Lainsäädäntö ja toimintamallit olivat aikojen kuluessa mukautuneet siihen, että fyysisiä kappaleita, televisio-ohjelmien lähettämistä ja elokuvien esittämistä koskevat säännöt olivat erillään. Liikkuvan kuvan ja äänen tallentaminen edellytti huomattavia investointeja ja siksi useimmiten suuria toimijoita. Nyt on pienilläkin toimijoilla mahdollisuus saada teoksensa suuren yleisön tietoisuuteen tai toisaalta levittää tekijänoikeussuojattua aineistoa luvatta.

Usein todetaan, että maksuvalmiutta löytyy, kunhan sähköiset teokset ovat saatavissa ainakin yhtä helposti ja hyvin kuin laittomat kopiot. Kuluttajat ovat ilmeisesti siirtyneet verkkopohjaiseen toimintaan huomattavasti nopeammin kuin mihin tarjonta on pystynyt vastaamaan. Tiedonvälitys on siirtynyt sähköiseen maailmaan, verkkoon, halusipa oma sukupolveni, johon monet päättäjät vielä kuuluvat, tähän mukautua tai ei.

Laillisen aineiston saatavuus onkin varmasti paras keino kitkeä piratismia. Voimavarat tulisi kytkeä tähän päämäärään pääsemiseksi. Hyvä aloitus olisi käynnistää tutkimus, jossa selvitetään laajasti verkkokäyttäytymistä, teknisiä keinoja aineiston välittämiseen laillisesti ja helposti – sekä uuden liiketoimintamallin toteutustapoja.

Tekijänoikeus suojaa luovien tekijöiden työn tuloksia. Uudet tavat julkaista aineistoa ja jaella sitä vahvistavat ja monipuolistavat kansallista kulttuuria. Erilaisia jakelutapoja kehittämällä tulisi myös kehittää luovien tekijöiden mahdollisuuksia hyödyntää teoksiaan – myös kaupallisesti.

Tiedote opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivulla 25.5.2010 ”Wallin: Nettipiratismin vastatoimia tehostetaan”
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2010/05/wallin_nettipiratismi.html?lang=fi&extra_locale=fi

Usean henkilön allekirjoittama avoin kirje ministeri Stefan Wallinille 25.5.2010 ”Beyond the Iron Sky” -blogissa. Kirjettä seuraavassa keskustelussa on myös ministerin vastaus 1.6.2010.
http://blog.starwreck.com/2010/05/25/avoin-kirje-ministeri-stefan-wallinille/

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center