Verkkojulkaisuja vastaan. Kolumni

(IPRinfo 4/2007)

Minulla on tietokoneessani kaikki korkeimman oikeuden ratkaisut vuodesta 1980 ja otsikot 1920-luvulta alkaen. Joskus, kun minulle soittaa joku sukulaistäti, joka haluaa varmuuden vuoksi vielä kerran käydä läpi surullisen ja uskomattoman elämäntarinansa, tarkistelen ja kunnostelen näitä tiedostojani ja ihmettelen, miten paljon aika on niitä museoinut.

Sitten siellä on seassa niitä ratkaisuja, joita harva tuntee tai löytää, ja pieni määrä noista helmistä täytyy skannata, koska ne ovat niin vanhoja, että ne on todella haettava kirjoista.

Sellaisia prejudikaatteja ovat esimerkiksi Elanto II ja Tammelundin liikenne ja miksei myös Lapualaisooppera. Viimeksi mainitun joutuu aina ottamaan esiin, kun joku haluaa todella tietää, saako moraalisia oikeuksia joskus loukata. Vastaushan on että kyllä saa, selkeästi satiirisessa tarkoituksessa.

Olisi julkaistava Immateriaalioikeuden Kultainen Kirja ja painettava nämä tekstit siihen, oikein kansien väliin.
Minulla on tässä, vasemman kyynärpään alla, Mergesin ja Ginsburgin ”Foundations of Intellectual Property”, joka on oppikirja, mutta koostuu vanhoista teksteistä. Siellä on kirjoituksia 1900- ja 1800-luvulta ja kauempaakin.

Kuinka moni osaisi sanoa yhtä lyhyesti kuin Bently ja Sherman, että tavaramerkkioikeus hyväksyttiin hyvin vastahakoisesti immateriaalioikeudeksi kahdesta syystä: tekijän- ja patenttioikeus ei ole keneltäkään pois, koska suojaa saavat uudet ilmiöt eli sellaiset, joita ei ennen ollut olemassa. Toiseksi: tavaramerkki suojaa pikemmin väärentämiseltä ja petokselta, kun taas tekijän- ja patenttioikeus suojaavat eräänlaista varallisuutta. Piste.

Osaisin näyttää sormella, mitkä jaksot Gunnar Nyberghin luultavasti nyt tuiki tuntemattomista JFT:n kahdesta 1930-luvun artikkelista ovat liki parasta, mitä meillä on kirjoitettu tekijänoikeuden luovuttamisesta. Haluaisin mukaan J.V. Snellmanin valtiopäivillä esittämän perustelun tekijänoikeuden suojaamisen tarpeesta. Koktvedgaardin JFT:ssä 1970 julkaistu kirjoitus konsumtioperiaatteesta olisi ehkä suomennettava. Siinä nyt kuitenkin on juuri se asia, mitä juristitkaan (ja hetkittäin ei edes korkein oikeus) tahdo aina oikein ymmärtää.

Voisi ottaa vähän laajemminkin. Matti Ylöstalo selosti tuoreeltaan LM:ssä, missä kohdin vahingonkorvauslain 5 lukuun eduskunnassa tehdyt muutokset menivät vikaan ja tekevät lain soveltamisen vaikeaksi. Haarmannin DL:n kirjoitus velkakirjalain yleislausekkeen soveltamismahdollisuuksista…

Ja luonnollisesti olisi suomennettava vanhasta Knophista etenkin aineellista immateriaalioikeutta koskeva kohta.
Mitä jos hankittaisiin rahat ja tehtäisiin?

Jukka Kemppinen