.eu-verkkotunnuksia rekisteröity yli kaksi miljoonaa – keinottelua ei ole voitu kokonaan estää

(IPRinfo 3/2006)

.eu-tunnusta ovat innokkaimmin hakeneet saksalaiset. Suomalaisten kiinnostus on toistaiseksi ollut vaisua.

Eurooppalaisille yrityksille ja yksityishenkilöille tarkoitetun .eu-päätteisten verkkotunnusten rekisteröinti alkoi joulukuussa 2005. Tunnusta voi hakea ainoastaan luonnollinen tai oikeudellinen henkilö, joka on Euroopan kansalainen tai jonka kotipaikka on Euroopassa. Verkkotunnus on ollut erittäin suosittu: ensimmäisen 10 kuukauden aikana niitä on rekisteröity jo yli kaksi miljoonaa.

Eu-päätteinen verkkotunnus on osa Lissabonissa vuonna 2000 sovittua tavoitetta, jonka mukaan Euroopan unionin tulisi olla maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Uusi verkkotunnus on osa sähköistä kaupankäyntiä koskevaa eEurope-projektia.

Ensimmäinen konkreettinen askel .eu-aluetunnuksen perustamisesta oli asetus .eu-tunnuksen perustamisesta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 733/2002 aluetunnuksen ”.eu” perustamisesta) . Asetuksessa määritellään yleisesti rekisterin toimintaa sekä yleisiä periaatteita.

Asetuksen tavoitteet implementoitiin vuonna 2004 annetussa komission asetuksessa (Komission asetus (EY) N:o 874/2004 .eu-aluetunnuksen perustamista ja käyttöä koskevista yleisistä toimintasäännöistä ja rekisteröintiä koskevista periaatteista). Siinä määritellään yksityiskohtaisesti .eu-aluetunnuksen toimintasäännöt sekä rekisteröintiä koskevat periaatteet.

Useiden vaiheiden ja viivästysten jälkeen .eu-verkkotunnusten rekisteröinti alkoi 7.12.2005. Verkkotunnusrekisteriä hallinnoi komission määräyksellä Brysselissä sijaitseva voittoa tavoittelematon yhteisö nimeltä EURid (European Registry of Internet Domain Names). Verkkotunnuksia voi hakea ainoastaan valtuutettujen palveluntarjoajien kautta. EURid on valtuuttanut kuusi suomalaista yritystä tarjoamaan rekisteröintipalveluja (lista saatavissa EURid:n verkkosivuilta www.eurid.eu).

Oikeudenhaltijoille mahdollisuus ennakkorekisteröintiin
Tunnusmerkkien haltijoille sekä julkisoikeudellisille elimille varattiin mahdollisuus rekisteröidä tunnuksiaan vastaavia verkkotunnuksia kaksivaiheisen, neljän kuukauden mittaisen ennakkorekisteröintijakson, ns. sunrise-jakson aikana. Mikäli usealla taholla oli oikeus tiettyyn nimeen, myönnettiin se sitä ensiksi hakeneelle. Esimerkiksi verkkotunnusta polo.eu hakivat Volkswagen, Ralph Lauren ja Nestlé (rekisteritiedot osoitteessa www.whois.eu).

Sunrise-jakson tarkoituksena oli turvata immateriaalioikeuksien haltijat verkkotunnuskaappareilta. Tavoitteessa ei kuitenkaan täysin onnistuttu, sillä jopa tuhansia verkkotunnuksia rekisteröitiin kyseenalaisin tai vilpillisin aikein. Esimerkiksi verkkotunnuksen helsinki.eu onnistui rekisteröimään hollantilainen yritys Traffic Web Holding.

Kirjallinen todistusaineisto hyväksymisen edellytyksenä
Hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä oli kirjallisen todistusaineiston toimittaminen. EURid nimesi PricewaterhouseCoopersin (PwC) validoimaan sunrise-jakson aikana tehdyt hakemukset. Validointipäätöksestä vastaa kuitenkin aina EURid.

Todistusaineiston tarkoituksena oli osoittaa hakijan oikeus haettuun verkkotunnukseen. Sekä hakemusten että todistusaineiston toimittamiseen liittyvät säädökset olivat erittäin muotomääräisiä, ja tämän vuoksi useat hakemukset hylättiin jo alkuvaiheessa. Toisaalta hyväksyttiin myös sellaisia hakemuksia, jotka eivät täyttäneet muotomääräyksiä. PwC:n omaksuma linja on ollut ennalta-arvaamaton.

Rekisteröintien lukumäärän perusteella Euroopan aluetunnus on ollut erittäin suosittu. Tähän mennessä on rekisteröity jo yli kaksi miljoonaa .eu-päätteistä verkkotunnusta.

Suomalaiset yritykset ovat olleet verrattain passiivisia rekisteröijiä. Niiden nimissä on tällä hetkellä noin 8 000 verkkotunnusta; ruotsalaiset yritykset ovat rekisteröineet kymmenkertaisen määrän. Ylivoimaisesti aktiivisimpia ovat olleet saksalaiset yritykset ja yksityishenkilöt. He ovat rekisteröineet jo lähes 680 000 verkkotunnusta eli noin 33 prosenttia kaikista myönnetyistä verkkotunnuksista.

Hakemusten suuri määrä on johtanut pitkiin käsittelyaikoihin. Useat sunrise-jakson aikana haetut verkkotunnukset odottavat yhä validointia.

Riidat ratkaistaan ensisijaisesti hallinnollisesti
Ensisijainen riitojen ratkaisukeino .eu-verkkotunnuksiin liittyvissä erimielisyyksissä on niitä varten luotu hallinnollinen ADR (Alternative Dispute Resolution) -menettely . Riitautus on mahdollista myös tuomioistuinprosessissa esimerkiksi tavaramerkkiloukkauksen perusteella.

Normaaliin tuomioistuinprosessiin verrattuna ADR-menettely on nopea sekä kustannustehokas ja muistuttaa monelta osin geneeristen verkkotunnusten (kuten .com., .net, .info jne.) riitojen ratkaisuun luotua UDRP-menettelyä. Siinä missä UDRP-kanteen voi valinnaisesti nostaa useammassakin eri instanssissa, ratkaistaan ADR-riidat aina Prahassa sijaitsevassa TÅ ekin tasavallan kauppa- ja maatalouskamarin yhteydessä toimivassa sovittelutuomioistuimessa, eli ADR-keskuksessa. Keskus hyväksyy ja nimittää asian ratkaisevat panelistit.

ADR-säännöt eivät aseta riitautukselle aivan yhtä korkeita kriteereitä kuin UDRP-säännöt. ADR-kanteen menestyminen edellyttää, että kantaja pystyy näyttämään toteen verkkotunnuksen sekoitettavuuden omaan tunnukseensa ja lisäksi toisen seuraavista edellytyksistä:

a) verkkotunnuksen haltijalla ei ole omaa oikeutta tai laillista intressiä tunnukseen tai
b) verkkotunnuksen haltija on rekisteröinyt verkkotunnuksen tai käyttänyt sitä vilpillisin mielin.

ADR-riitautus on mahdollinen myös, kun halutaan riitauttaa validointimenettelyn perusteella tehty EURidin päätös. Suurin osa tähän mennessä tehdyistä riitautuksista onkin tehty juuri validointiasioissa. Jo tästä voidaan päätellä, että validointisäännöstö ja -prosessi, jolla oli tarkoitus turvata .eu-verkkotunnusten oikeudenmukainen ennakkorekisteröintimahdollisuus oikeudenhaltijoille, ei ole ollut yksinkertainen eikä ongelmaton.

Laajat määritelmät aiheuttavat tulkintaongelmia
Ongelmien alkuna voidaan pitää komission luomaa laajaa määritelmää aiemmista oikeuksista, joiden perusteella oikeudenhaltijat saattoivat hakea verkkotunnuksia ennakkorekisteröintijaksojen aikana. Komission asetuksessa esittämät kriteerit ja niiden perusteella luodut tarkemmat sunrise-säännöt jättivät monissa kohdin tulkinnanvaraa.

Validointiprosessia varten luodut muotosäännökset taas osoittautuivat niin tiukoiksi, että moni todellisen ja aidon oikeuden haltija jäi puuttuvien muodollisten edellytysten vuoksi ilman omaa oikeuttaan vastaavaa verkkotunnusta. Samalla ne ovat mahdollistaneet ainakin tietyssä määrin myös spekulatiivisen verkkotunnusrekisteröinnin.

Rekisteröinti on useissa tapauksissa perustunut sellaisiin tavaramerkkirekisteröinteihin, jotka on tehty ainoastaan ennakkorekisteröintiä varten ilman, että niihin muutoin on liittynyt todellista tai aitoa oikeudenhaltijan intressiä.

Esimerkiksi nopeasti, jopa kahdessa päivässä saadut Benelux-tavaramerkkirekisteröinnit olivat ennen ennakkorekisteröintijakson alkamista todella suosittuja. Keinotteluun tähtäävät tahot hakivat rekisteröintejä, joihin niillä ei ollut muuta intressiä kuin saada oikeutus vastaavan verkkotunnuksen hakemiseen. Rekisteröintejä haettiin konfliktitilanteiden välttämiseksi hyvin erikoisille tavaroille; esimerkiksi erilaiset alkuaineet ja eksoottiset soittimet olivat varsin suosittuja.

Suurimmassa osassa ADR-menettelyssä ratkaistuissa tapauksissa EURidin päätös on jäänyt voimaan. Selkeitä validointiaineistossa olleita virheitä ja puutteita ei pääsääntöisesti ole voinut enää riitautusvaiheessa korjata, vaikka kantaja olisikin tosiasiallisesti ollut oikeutettu hakemaansa verkkotunnukseen.

ADR-menettelyssä on myös kumottu useita EURidin päätöksiä. Niissä on katsottu, että jos oikeudenhaltijalla on ollut todellinen ja aito oikeus tunnukseensa, eivät pienehköt hakemuksessa olleet muotosäännösten noudattamisvirheet, kuten kirjoitusvirheet tai hakemuskenttien väärin täyttäminen, ole voineet johtaa oikeudenmenetykseen.

helsinki.eu valituksen kautta ”kotiin”
Muita kuin EURidia vastaan tehtyjen kanteiden määrä tulee kasvamaan nyt, kun verkkotunnushakemusten validointi on vähitellen suoritettu loppuun ja EURidin päätösten riitautukselle asetetut määräajat päättyvät. Muille kanteille ei ole asetettu määräaikaa. Oikeudenhaltijoiden kannattaa aktiivisesti selvittää riitautusmahdollisuutensa.

Helsingin kaupunki riitautti aiemmin mainitun hollantilaisyritykselle myönnetyn helsinki.eu -rekisteröinnin ADR-prosessissa. Rekisteröinnin haltijan vilpillinen mieli pystyttiin näyttämään, ja kaupunki sai tunnuksen itselleen.

Sanna Aspola
ADR-panelisti, EU-tavaramerkkiasiamies, OTK,
Berggren Oy Ab

Erkki Holmila
Tavaramerkkiasiamies, LL.M
Breggren Oy Ab

.eu-tunnukset 14.9.2006
lähde: EURid
Active domain names
Total number of active domain names 2,109,581

Sunrise statistics
Applications under Sunrise 346,218
Domain names applied for 245,908
Cover letter downloads 198,194
Documentary evidence received by Validation Agent 245,221

Total number of applications (Sorted alphabetically) 346,218
Total number of applications (Sorted on number of applications) 346,218
Total number of initial applications 30,805
Total number of accepted applications 131,645
Total number of rejected applications 58,214
Total number of expired applications 98,541
All-in-one view on applications 346,218

EURidin (European Registry of Internet Domain Names) kotisivu: