Mediakasvattaja tekijänoikeusviidakossa

LehtiarkistoIPRinfo_4_2013 17.2.2014

Mikä olisikaan parempi tapa oppia kuin tehdä itse vaikkapa video ystävyyden merkityksestä, radiokuunnelma vieraalla kielellä tai valokuvanäyttely ympäristönsuojelusta?

Mediaa hyödyntämällä oppimisesta voi tulla kiinnostavaa monenlaisille oppijoille. Vaikka mediataitojen kehittämiseen, medioiden käyttämiseen kouluissa ja mediaesitysten tekemiseen oppitunneilla kannustetaankin, moni median opetuskäytöstä innostunut opettaja saattaa jättää leikin kesken törmätessään tekijänoikeuslakiin ja sen vaikealta vaikuttaviin kiemuroihin.

Saako televisiomainoksia tai elokuvia näyttää oppitunneilla? Mitä pitäisi tietää kuvien julkaisemisesta netissä? Miten oppilastöissä voi käyttää muiden tekemää mediaa?

Lähes jokaisessa mediaan liittyvässä tilanteessa opettaja joutuu tekemään valintoja, joissa punnitaan myös tekijänoikeusnäkökulmia. Tekijänoikeus ei lähtökohtaisesti kuitenkaan ole kovin hankala juttu, vaan perustuu omien ja muiden oikeuksien kunnioittamiseen.

Vaikka mediavälineitä on monenlaisia ja mediasisällöt muuttuvat jatkuvasti, perusta ei juuri muutu. Nämä peruskäytänteet hallitsemalla voi kehittää monenlaista mediakasvatustoimintaa ilman, että kenenkään oikeuksia tallotaan.

Omat oikeudet tutuksi

Usein kuvitellaan, että tekijänoikeus koskee vain taiteilijoiden tai muusikoiden töitä. Harva nuori hoksaa, että teoskynnyksen ylittävät itse tehdyt runot, maalaukset ja valokuvat sekä videot nauttivat samaa tekijänoikeussuojaa kuin vaikkapa taiteilijoiden työt. Yleinen harhakäsitys on myös se, että netissä tekijänoikeudet eivät päde – kaikkihan siellä lainaa, kopioi ja julkaisee uudelleen oman nimen alla lähdettä mainitsematta!

Tässä mennään kuitenkin metsään. Tekijänoikeuslaki, kuten Suomen laki yleensäkin, koskee yhtälailla nettiä kuin ruudun ulkopuolista elämää. Esimerkiksi toisen ottamia valokuvia tai tuottamia videoita ei saa useinkaan julkaista omilla kotisivuilla ilman lähdemainintaa ja luvan kysymistä. Tekijä kun saa itse päättää, missä ja miten omaa teosta käytetään.

Mediakasvattajan perustehtävä on auttaa nuorta huomaamaan, miten tekijänoikeus omiin teoksiin syntyy ja millaista suojaa omat teokset nauttivat. Kun ymmärtää omat oikeudet, on helppo myös kunnioittaa muiden oikeuksia.

Näytetään ja tuotetaan mediaa

Mediakasvatusta tehtäessä tulee usein tarve hyödyntää olemassa olevia medioita osana opetustyötä. Medioiden, kuten mainoselokuvien, pitkien elokuvien ja televisiosarjojen käyttö luokkahuoneissa, kerhoissa ja nuorisotaloilla toki onnistuu, mutta ei sormia napsauttamalla. On hyvä varata aikaa siihen, että ottaa selvää mitä saa ja mitä ei saa hyödyntää ilman käyttölupaa. Ilman lupaa opettaja voi vapaasti hyödyntää sanoma- ja aikakauslehtiä sekä tiettyjen televisiokanavien ohjelmatarjontaa.

Sen sijaan kotimaisten ja ulkomaisten elokuvien näyttämiseen tarvitaan lupa, joiden hankintaan on saatavilla neuvontaa alan järjestöistä. Oppilaat voi myös viedä lähimpään elokuvateatteriin katsomaan Koulukino-näytäntöä, jolloin lupa-asiasta ei tarvitse kantaa huolta. Kannattaa myös kysellä, olisiko alueellisessa elokuvakeskuksessa toimintaa, johon oma luokka mahtuisi mukaan.

Median tekeminen on parasta mediataitojen harjoittamista, sillä silloin pääsee suunnittelemaan, toteuttamaan ja julkaisemaan mediaesityksiä. Tällöinkin on hyvä huomioida tekijänoikeudet – tähtipopparin hittibiisiä ei suinkaan saa tuosta vain ottaa oppilastyöhön, jos sitä esitetään julkisesti. Jos oppilaiden projektiin tarvitaan kuvia, musiikkia tai videoita helpoimmalla pääsee, jos oppilaat työstävät ne itse.

Myös Creative Commons -järjestelmään kannattaa tutustua, sillä lisenssi antaa mahdollisuuden käyttää sillä varustettuja kuvia ja musiikkia muun muassa ei-kaupalliseen käyttöön. Mikään ei toki estä olemaan yhteydessä suoraan muusikkoon tai muuhun taiteilijaan – monet antavat omia töitään mielellään opetuskäyttöön, kunhan vain kysytään lupa.

Anniina Lundvall
koordinaattori
Mediakasvatusseura ry

Share: