Orpoteosdirektiivin tie
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista (2012/28/EU) annettiin 25.10.2012. Orpoteokset ovat teoksia, joiden tekijänoikeus- ja lähioikeussuoja on vielä voimassa, mutta oikeudenhaltija tunnistettu tai tunnistamisesta huolimatta paikannettu.
Oikeudenhaltijoiden selvittäminen on muun muassa hidastanut digitointiprojekteja, joiden tarkoituksena on kulttuuriperinnön tallettaminen ja sen esille tuominen kaikkien kansalaisten käyttöön. Koska aineistoja digitoitaessa tapahtuu kappaleen valmistamista, ja niiden verkkojulkaisemisessa yleisön saataville saattamista, näihin toimiin vaaditaan oikeudenhaltijan suostumus.
Yhteisymmärryksessä direktiiviä kohti?
Euroopan komissio antoi jo vuonna 2006 suosituksen, jossa EU:n jäsenvaltioita kehotettiin luomaan orpoteosten käyttöä helpottavia mekanismeja sekä edistämään erilaisten luettelojen saatavuutta tunnetuista orvoista teoksista.
Kirjastojen, arkistojen ja oikeudenhaltijoiden edustajat allekirjoittivat orpoteoksia koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Memorandum of Understanding on orphan works) kesäkuussa 2008. Siinä määriteltiin oikeudenhaltijan huolellista etsintää koskevat suuntaviivat sekä tekijänoikeuksien selvitysjärjestelmää koskevat yleiset periaatteet. Yksityiskohtaiset ratkaisut jätettiin päätettäväksi kansallisella tasolla.
Vihreä kirja tekijänoikeudesta osaamistaloudessa annettiin kesällä 2008, ja siinä huomautettiin, etteivät jäsenvaltiot olleet siihen mennessä antaneet säännöksiä, joilla orpoteoksia koskevat ongelmat ratkaistaisiin.
Asiasta järjestettiin julkinen kuuleminen syksyllä 2009, ja komission toukokuussa 2010 antamaan tiedonantoon Euroopan unionin digitaalisesta agendasta sisältyi ajatus orpoteoksia koskevasta direktiiviehdotuksesta. Digitaalista agendaa koskevassa kansallisessa keskustelussa orpoteoksia koskevaa direktiiviä ei kuitenkaan nähty tarpeelliseksi Suomessa, sillä ne ovat kuuluneet sopimuslisenssijärjestelmän piiriin.
Toukokuussa 2011 komissio antoi direktiiviehdotuksensa, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi selvennysten ja korjausten jälkeen 13.9.2012 pitämässään äänestyksessä. Neuvosto hyväksyi ehdotuksen 4.10.2012. Jäsenmaiden on implementoitava uudet säännökset lokakuun 2014 loppuun mennessä, mutta oikeuksien hallinnointiin liittyvissä kysymyksissä päätäntävaltaa jää myös kansalliselle tasolle.
Lisää tehtäviä OHIMille
Massadigitoinnin ongelmia direktiivi ei ratkaise, sillä ennen teoksen luokittamista orvoksi edellytetään ”huolellisia etsintöjä” (diligent search). Tarkkaa määritelmää huolelliselle oikeuksien selvittämiselle ei ole vielä tiedossa, mutta direktiivin mukaan selvitys tapahtuu ”tutustumalla kyseisen teosluokan tai muun suojatun aineiston luokan osalta tarkoituksenmukaisiin lähteisiin”. Nämä lähteet ovat jäsenvaltioiden itsensä määriteltävissä.
Merkittävin direktiivin tuoma muutos on teoksen aseman vastavuoroinen tunnustaminen. Kun teos tai äänite on määritelty orvoksi yhdessä EU-maassa, se saa saman aseman kaikissa jäsenvaltioissa. Direktiivissä todetaan, että olisi syytä säätää unioniin perustettavasta yhteisestä ja kaikille avoimesta verkkotietokannasta, joka sisältäisi merkitykselliset tiedot orpoteoksista. Tämän tietokannan perustaminen ja hallinnointi tulisi sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (OHIM) tehtäväksi.
Soile Manninen
Tietoasiantuntija
IPR University Center
