-verkkolehtiTiivistelmä 8.6.2006 / Olli
Tapauksessa oli kyse äänitteiden välillisestä käyttämisestä maksettavista korvauksista. Käräjäoikeudessa erilaisia ravintola- ja hotelliyrityksiä edustavat kantajat olivat vaatineet Gramexin velvoittamista palauttamaan kantajille kantajien äänitteiden välillisestä käyttämisestä (ts. radion tai television kautta) 16.1.1991-1.5.1995 väliseltä ajalta maksamat korvaukset.
Suurin osa kantajista oli vuosina 1996-1997 tehnyt Gramexin kanssa sopimuksen äänitteiden julkisesta esittämisestä maksettavista korvauksista. Näiden sopimusten mukaan korvauksia maksettiin taannehtivasti alkaen 16.1.1991, jolloin tekijänoikeuslakia (47 §) oli muutettu siten, että muussakin kuin radio- ja tai televisiolähetyksessä tapahtuneesta julkisesta esittämisestä syntyi korvausvelvollisuus tuottajille ja esittäville taiteilijoille. Gramex oli vaatinut korvauksia myös äänitteiden välillisestä käytöstä. Gramexin vaatimuksen pääasiallisena perusteena oli ollut sille myönteinen äänitteiden tekijänoikeuskorvausta koskeva välitystuomio (18.12.1995, Gramex / Arctica).
Käräjäoikeus oli katsonut, etteivät kantajat olleet velvollisia suorittamaan äänitteiden välillisestä käytöstä korvauksia kanteessa mainitulta ajalta. Perusteluiden mukaan tekijänoikeusneuvosto oli kahdessa lausunnossaan (1995:19 ja 1995:20) todennut, ettei välillinen käyttö kuulunut korvausoikeuden piiriin. Näin ollen oikeustila oli jossain määrin epäselvä. Korkein oikeus oli kuitenkin ratkaissut korvausoikeuden laajuuden tuomiossaan (nro 2862 / 29.10.2002, Gramex / Pizzeria Papegoya) todetessaan, ettei lainmuutos (34/1991) ollut laajentanut korvausvelvollisuutta kattamaan välillistä käyttöä. Se laajeni vasta uuden lainmuutoksen (446/1995) perusteella. Käräjäoikeus totesi, ettei nyt käsiteltävässä tapauksessa ollut perusteita tulkita tekijänoikeuslakia toisin.
Gramex vaati hovioikeudessa käräjäoikeuden tuomion kumoamista. Hovioikeus totesi kantajien sitoutuneen sopimuksissa maksamaan Gramexille korvausten kokonaissummaan sisältyvinä myös ne korvaukset, joiden palauttamista he olivat käräjäoikeudessa vaatineet.
Hovioikeus ei hyväksynyt kantajien vaatimusta perusteettoman edun palautuksesta, mutta katsoi olosuhteiden olevan sellaiset, että sopimusehtojen noudattaminen johti kohtuuttomuuteen. Gramex oli ollut määräävässä markkina-asemassa oleva asiantuntija, jonka olisi tullut käsittää tilanne oikeudellisesti epävarmaksi. Gramexin olisi tullut ottaa huomioon kaikkien asiakasyritystensä edut tasapuolisesti, mutta nyt se oli muun muassa tehnyt välillisen käytön korvausten palauttamisen mahdollistavia liitesopimuksia vain sellaisten yritysten kanssa, jotka olivat niitä vaatineet.
Näin ollen hovioikeus sovitteli sopimuksia kohtuullistamalla ja jätti sopimusehdot huomioimatta siltä osin kuin ne perustuivat esityskorvausten maksamiseen äänitteiden välillisestä käytöstä 16.1.1991-30.4.1995 väliseltä ajalta.
Hovioikeus alensi T.V. Ravintolat Oy:lle (ent. Kuntokylpylä Summasaari Oy) ja Solaris-lomat Oy:lle maksettavia korvauksia. Muilta osilta käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.