Potilaan vapaus valita

Vuonna 2011 voimaan tulleella terveydenhuoltolailla säädettiin potilaan oikeudesta kiireettömän hoitopaikan valintaan. Alkuvaiheessa valintaoikeus koski terveyskeskusten osalta valintaa vain oman kunnan sisällä ja erikoissairaanhoidon osalta sitä erityisvastuualuetta, jossa potilaalla oli kotikunta.

Vuoden 2014 alusta lukien valintaoikeus laajeni koskemaan koko Suomea sekä terveyskeskuspalveluiden että erikoissairaanhoidon osalta. Oikeudesta käyttää Suomen rajat ylittäviä terveydenhuollon palveluja säädetään lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta, jolla pantiin täytäntöön potilaan oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa annettu direktiivi (ns. potilasdirektiivi).

Potilas tekee lopullisen valinnan

Uudistuksen myötä hoitopaikka valitaan yhteisymmärryksessä lähetteen antavan lääkärin kanssa. Varsinaisen valinnan tekee kuitenkin potilas, ja sairaanhoitopiirit ovatkin uudistuksen jälkeen aktiivisesti mainostaneet omia palvelujaan ja potilaan valintaoikeutta.

Potilas ei voi kuitenkaan valita hoidon tasoa, eli hän ei esimerkiksi voi saada lähetettä erikoissairaanhoitoon sellaista operaatiota varten, joita tehdään myös hänen omassa terveyskeskuksessaan. 

Lähettävän lääkärin on varmistuttava myös siitä, että hoitopaikassa on hoidon edellyttämää erityisosaamista ja resursseja. Näiden edellytysten täytyttyä lääkärillä ei näyttäisi olevan perustetta kieltäytyä antamasta lähetettä potilaan haluamaan paikkaan.

Hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että lääkäri arvioisi, missä hoitoa voidaan antaa, ja esittäisi potilaalle vaihtoehdot.

Käytännössä lienee kuitenkin epärealistista, että lääkäri voisi tuntea maan jokaisen erikoissairaanhoidon yksikön sekä niiden jonotilanteen ja muut olosuhteet. Lääkäri ehdottanee itselleen tutumpia paikkoja, ja potilaan aloitteesta esille voi tulla vieraampikin paikka, jonka osalta lääkärin on tehtävä arvio. 

Mikäli esimerkiksi geeniterapiaa, kantasoluhoitoja, keinoelimiä tai yksilölliseen geneettiseen profiiliin perustuvia lääkehoitoja voidaan saada vain tietyistä sairaaloista, se todennäköisesti lisää näiden sairaaloiden haluttavuutta. Lääketieteen ja biotekniikan kehitys johtanee siihen, että valintaoikeuden merkitys jatkossa vain kasvaa.

Tavoitteena paremmat palvelu

tUudistuksen tavoitteena on ollut muun muassa asiakaslähtöisemmät palveluprosessit sekä palvelujen laadun ja turvallisuuden kehittyminen. Lisäksi on katsottu, että tehokkuus ja vaikuttavuus lisääntyisivät, jos valinnan mahdollisuus lyhentäisi potilasjonoja.

Potilaan hoidosta järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä joutuu korvaamaan hoidosta aiheutuneet kustannukset sille toisella alueella olevan terveydenhuollon yksikölle, jossa potilasta on hänen valintaoikeutensa perusteella hoidettu.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että raha on pois potilaan oman kunnan terveyspalveluista ja se terveydenhuollon yksikkö, jonne potilaita ohjataan, saa lisää varoja toimintaansa. Tämä on omiaan motivoimaan terveydenhuollon yksikköjä tehostamaan ja parantamaan palveluaan, jotta ne pärjäävät tässä kilpailussa. 

Potilaita on kohdeltava yhdenvertaisesti riippumatta siitä, hoidetaanko heitä omassa vai vieraassa sairaanhoitopiirissä. Kiireettömän hoidon kriteerit ja kiireellisyysluokitukset ovat siis yhtenäiset riippumatta siitä, minkä kunnan asukas on kyseessä.

Potilaan asemaa turvaa lisäksi se, että erikoissairaanhoidon osalta uuden valinnan voi tehdä vaikka monta kertaa vuodessa, toisin kuin terveysasemaa valittaessa.

Ostopalveluissa tulkintaongelmia

Valintaoikeus ei voi lain mukaan kohdistua yksityiseen palvelutuottajaan, vaan se kohdistuu kunnalliseen erikoissairaanhoidon toimintayksikköön. Käytännössä tulkintaongelmia on liittynyt kuntien yksityisiltä tuottajilta ostamiin palveluihin.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on yksittäistapauksessa antamassaan lausunnossa linjannut, että potilas ei voi suoraan valita yksityistä palvelutuottajaa, vaikka kyseessä olisi kyseiselle palvelutuottajalle ulkoistettu kunnan palvelu.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on toisaalta todettu terveysasemapalveluiden osalta, että yksityisen palvelujen tuottajan palvelut ovat valittavissa, kun kunta on hankkinut palvelunsa kyseessä olevalta yksityiseltä yksiköltä.

Vastaava tulkintaongelma liittyy kunnan perusterveydenhuollon yhteydessä järjestämään erikoissairaanhoitoon yleensä. STM on edellä mainitussa yksittäistapauksessa linjannut, että perusterveydenhuollossa tarjottava erikoisalojen osaaminen ei tee kyseisestä yksiköstä erikoissairaanhoidon toimintayksikköä, eikä tällainen yksikkö siten ole erikoissairaanhoidon valinnanvapauden piirissä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on toisaalta todettu lain tarkoittaman kunnallisen erikoissairaanhoidon toimintayksikön olevan kunnallisen terveydenhuollon toimintayksikön vastuulääkärin alaisuudessa toimiva erikoissairaanhoidon yksikkö.

Kuntaliitto on ilmoittanut käsityksenään, että kunnan itsensä tuottaman erikoissairaanhoidon tulisi kuulua valinnanvapauden piiriin. Nämä erilaiset linjaukset ovat aiheuttaneet käytännössä tulkintaongelmia.

Myös järjestämisvastuussa olevalle kunnalle tai kuntayhtymälle (sairaanhoitopiirille) aiheutuneet kustannukset ovat tuottaneet tulkintaongelmia. Hallituksen esityksen mukaan palvelujen tuottaja lähettäisi laskun antamastaan hoidosta potilaan kotikunnalle.

Jos lasku ylittäisi potilaan kotikunnan sairaanhoitopiirissä käytössä olevan tasausrajan, kotikunta voisi lähettää tasausrajan ylittävän määrän sairaanhoitopiirinsä tasausmenettelyyn. Kuntaliitto on sitä vastoin katsonut, että palvelujen tuottajan tulee laskuttaa potilaan hoidosta järjestämisvastuussa olevaa sairaanhoitopiiriä eli kuntayhtymää.

Parantaako kilpailu laatua?

Suomessa ikärakenne muuttuu nopeasti ja terveyspalvelujen tarve kasvaa. Hoitoon pääsyssä on alueellisia eroja, ja hoitotakuu ei ole kaikilta osin toteutunut.Valinnanvapauden laajentuminen on lisännyt kilpailua potilaista ja kilpailua käydään muun muassa hoidon saatavuudella. Tämän lisäksi kilpaillaan hoidon laadulla ja asiakaslähtöisyydellä. Kilpailu voikin parhaimmillaan vaikuttaa myönteisesti sekä tehokkuuteen että palvelutarjontaan.  

Sirpa Leppäluoto
Osakas, asianajaja
Lexia Asianajotoimisto Oy

Terveydenhuoltolaki 1326/2010

Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta 1201/2013

Potilaan oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä ter-veydenhuollossa annettu direktiivi (2011/24/EU, ns. Poti-lasdirektiivi)

Hallituksen esitys Eduskunnalle terveydenhuoltolaiksi sekä laeiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muuttamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamiseksi HE 90/2010

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 40/2010 vp (HE 90/2010 vp)

Share: