Oodi yksilölle
En ole mikään vapaamatkustaja. Päinvastoin, minä jos kuka olen suuri musiikin ystävä ja tukija. Oikeastaan se on minun ansiotani, että hyvää musiikkia ylipäätään vielä tehdään.
Musiikkikokoelmani on monipuolinen, taidokkaasti koottu ja kattava. Siihen kuuluu tuhansia, ehkä jopa kymmeniä tuhansia levyjä. En pysy laskuissa mukana, kun hankin joka viikko jotain uutta. Seuraan aikaani. Kerään kokoelmani helmet iPhoneen ja kuljen kaikkialle langattomat vastamelu-Sennheiserit korvillani. Kotona kuuntelen ammattilaistason stereoita, jotka olen asetellut olohuoneen akustiikan kannalta optimaalisiin kulmiin. En varmasti kuuntele musiikkia mistään vitosen korvanapeista, enkä tyydy turhaan listapoppiin. Olen edelläkävijä, vaadin laatua.
Levyjä en tietenkään osta. Muoviset CD-kannet ovat rumia, niiden tuottaminen saastuttaa luontoa, enkä muutenkaan harrasta turhan roinan säilyttämistä. En ole huolinut uusia CD-levyjä hyllyyni enää vuosikausiin, koska niiden äänenlaatu ei ole yhtään mitään verrattuna vinyylilevyjen autenttiseen säröön. En tosin osta vinyylejäkään, koska ne pölyyntyvät ja ovat hankalia käyttää.
Enkä varmasti osta levy-yhtiöiden kopionesto-ohjelmilla saastutettuja tiedostoja. Kun ostan tuotteen, se on minun ja yksin minun. Kukaan ahne levy-yhtiöpomo ei tule minun levyhyllyyni sanelemaan, saanko siirtää omia tiedostojani kännykästä tietokoneelle tai halutessani vaikka kopioida kaverin kännykkään. Tai kaverin kaverin. Kyllä ne voivat siellä levy-yhtiössä edelleen myydä sitä samaa biisiä, ei se ole niiltä minnekään hävinnyt.
Olen tiedostava kuluttaja. En osta epäeettisesti tuotettuja tai rumia vaatteita, enkä osta huonoa musiikkia. Tai ainakaan en maksa huonosta musiikista, jos sitä muutaman raidan lataankin käytettäväksi kuntosalilla treenatessa. Miksi maksaisin sellaisesta musiikista, jota en edes oikeasti kuuntele? Minä en rahoillani tue minkään poppiroskan tuottamista. Ostakoon muut, jotka eivät ymmärrä paremman päälle.
Enimmäkseen lataan musiikin suoraan netistä. Osaan kyllä itse hakea sellaista sisältöä kuin itse haluan, en tarvitse siihen levykauppoja tai muita turhia välikäsiä.
Silloin kun ostan, ostan vain laadukasta musiikkia. Ostan sitä sitten, kun olen ensin tutkinut, onko se tosiaan hyvin tehtyä ja pidänkö siitä. Imuroin raidat ensin ilmaiseksi ja kuuntelen niitä huolellisesti, ennen kuin päätän, kannattaako niihin investoida. Joskus täytyy kuunnella muutama viikko tai ihan kuukausiakin, ennen kuin tietää aivan varmasti, onko joku levy niin hyvä että siitä todella kannattaa maksaa. Suurin osa alkaa kyllästyttää muutaman kymmenen kuuntelukerran jälkeen. Silloin olen tosi tyytyväinen, etten hulluuksissani mennyt ja maksanut sellaisesta käyttökertalevystä mitään.
Saatan muutenkin joskus laittaa levyn tai pari BitTorrentiin ja ladata sieltä tilalle jotain kiinnostavaa. Ei siinä ole mitään väärää. Minähän maksan ladatuista tiedostoista auttamalla muita palvelun käyttäjiä. Se on modernia palvelutaloutta. Minä saan jotain, he saavat jotain, kaikki voittavat.
Olen joskus kokeillut näitä uudempia palveluja, Spotifyita ja muita. En yhtään tykännyt kun siellä oli koko ajan mainoksia. Miksi pitää tuollainen muuten näppärä palvelu pilata mainoksilla? Eihän niitä kukaan halua kuunnella. En jatkanut tilausta koeajan jälkeen. Vain tyhmä maksaa tuollaisesta palvelusta, kun kerran samaa tavaraa voi ladata koska vain ilmaiseksi. Minä olen tiedostava ja fiksu kuluttaja, en syydä rahojani mihinkään tyhjänpäiväiseen.
Muuten kyllä tuen muusikoita kaikin tavoin ja olen tosi aktiivinen. Käyn keikoilla, ainakin kun on aikaa ja viitsin. Kerran ostin t-paidankin, kun oli niin hyvä bändi. Oli kyllä törkeä hinta paidasta, eikä se ollut edes kovin hieno. En osta toista kertaa.
Viikonloppuisin käyn välillä tuuraamassa kaveria, joka tekee DJ-keikkoja paikallisella klubilla. Niin, oikeastaan olen media- ja kulttuurialan ammattilainen. Kyllähän minun pitääkin saada ladata musiikkia silloin tällöin netistä, kun se kerran kuuluu työhön, että tietää mikä on pinnalla. Ei levyteollisuus minun kulutustottumuksiini kaadu. Se on ihan eri asia, kun joku amatööri, joka ei edes erota hyvää musiikkia huonosta, menee ja lataa ilmaiseksi. Ne voisivat maksaa levyistään.
Sitä paitsi tienaan niin vähän, että on ihan kohtuutonta vaatia, että niistä pienistä tuloista pitäisi jotain vielä riittää levy-yhtiöiden pohjattomiin taskuihin. Voin sitten vaikka ruveta maksamaan musiikista, kun palkka on sellainen, että siitä jää joka kuukausi ylimääräistä. Ja kun olen vaihtanut auton vähän uudempaan – sellaiseen, jossa on kunnon stereot.
Kun luen uutisista, kuinka levy-yhtiöt parkuvat voittojensa perään, minua suututtaa. Kaikkihan tietävät, että muusikot ovat joka ainoa miljonäärejä. Lady Gagat ja Elton Johnit ja muut.
Ehkä on myös sellaisia muusikoita, jotka eivät vielä ole rikastuneet. En oikein tiedä, miten se toimii. Varmaan he ovat vain niin huonoja, tai jotain. Tai eivät myy tarpeeksi niitä t-paitojaan.
Ja miksi siitä tarvitsee pitää niin kauheasti meteliä? Ahnehan se on, joka haluaa hauskasta työstä rahaa. Muusikot tekevät työtään rakkaudesta musiikkiin. Ihan niin kuin minäkin ostan sitä niiden tuotantoa rakkaudesta musiikkiin. Paitsi jos se on huonoa, en tietenkään osta, ja silloin se on niiden oma vika. Mitäs tekevät huonoa musiikkia.
Mutta mikään vapaamatkustaja en kyllä ole.
Anna-Kaisa Kaila
Hanken Svenska handelshögskolan
Master’s Degree Programme in IP Law
Anna-Kaisa Kaila voitti keväällä 2015 IPR University Centerin järjestämän tekijänoikeusaiheisen kirjoituskilpailun, joka toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön tuella Maailman henkisen omaisuuden päivän yhteydessä. Teksti on luonteeltaan satiirinen, eikä se edusta kirjoittajansa mielipiteitä.
