IPR-asioissa tarvitaan tuomarin sielua

Marja-Leena Mansala jäi eläkkeelle IPR University Centerin pääsihteerin tehtävistä  vuoden 2015 alussa. Eläkkeellä kiireet tunnetusti kasvavat, joten läksiäishaastattelun tekeminen siirtyi syksyyn. Mutta nyt vuosikymmeniä immateriaalioikeuksia seurannut konkari kertoo, mihin suuntaan IPR-asiat ovat menneet ja mikä on ollut IPR University Centerin rooli tässä kehityksessä. IPR University Centerin perustaminen vuosituhannen vaihteessa ajoittuu aikaan, jolloin Suomessa herättiin IPR-asioiden yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen merkitykseen.

– Samalla huomattiin, ettei immateriaalioikeuksia opetettu ja tutkittu kunnolla missään, Mansala muistelee 15 vuoden takaista aikaa.

Painopisteiksi koulutus ja tutkimus

Mansala toimi tuolloin immateriaalioikeuksien kehittämiseen keskittyneen Suomen Aippi ry:n puheenjohtajana. Toinen kantava voima IPR University Centerin perustamisessa oli professori Niklas Bruun, joka oli Suomen teollisoikeudellisen yhdistyksen puheenjohtaja. IPR University Center Association ry perustettiin syyskuussa 1999 ja varsinainen toiminta alkoi 1.1.2000. Toimintaan lähtivät aluksi mukaan Helsingin ja Turun yliopistot, Helsingin kauppakorkeakoulu, Hanken ja Teknillinen korkeakoulu.

Kaksi vuotta myöhemmin yhdistysmuotoinen toiminta muuttui erilliseksi yliopistolliseksi laitokseksi, jonka kannatusyhdistyksenä IPR University Center Association jatkoi.

Instituutti sai tehtäväkseen koordinoida ja edistää IPR:ään liittyvien kysymysten tutkimusta ja koulutusta. Myös kansainvälinen ulottuvuus oli alusta lähtien keskeisesti mukana esimerkiksi konferenssien ja tutkijavaihdon kautta.

– Immateriaalioikeuksien monitieteisyys asetti omat haasteensa opetuksen järjestämiselle, sillä tarvittiin osaamista ja yhteistyötä niin oikeustieteen, taloustieteen kuin tekniikankin aloilta.

Heti alkuun instituutti oli esimerkiksi mukana koordinoimassa Helsingin ja Turun yliopistojen yhteistä graduhanketta IPR-asioissa. Myös lakimiesliiton kanssa käynnistettiin IPR-asiantuntijoiden koulutushanke.

– Aika moni keski-ikään päässeistä IPR-osaajista on saanut oppia näissä koulutushankkeissa.

Lobbausta tiukasti asiapohjalta

Tietoisuuden lisääntyminen näkyi Mansalan mukaan muun muassa siinä, että opiskelijoiden kiinnostus IPR:ään kasvoi vuosi vuodelta. Tämän ansiosta esimerkiksi graduryhmiin valikoitui hyviä opiskelijoita.

Mansala on tyytyväinen 15 vuodessa tapahtuneeseen kehitykseen. Kiinnostus IPR-asioihin on edelleen kasvanut, ja yliopistomaailmaan ja yrityksiin on saatu lisää osaajia.

– Yliopistot ovat tehneet tutkimuksessa ja koulutuksessa hyvää työtä, mutta ilman instituutin tukea asiantuntijaverkosto tuskin olisi näin kattava. Mitä enemmän meillä on yliopistoista IPR-asioista väitelleitä tohtoreita, sitä enemmän meillä on riippumattomia asiantuntijoita, Mansala toteaa.

Instituutin tehtäviin on kuulunut alusta lähtien myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tämän tiimoilta Mansalakin istui erilaisissa lautakunnissa, komiteoissa ja työryhmissä. Toimenkuvaan kuuluivat myös lausunnot immateriaalioikeutta koskevissa kysymyksissä.

– Instituutin vaikuttamistoiminta on lähtenyt aina asiapohjalta. Emme ole koskaan ajaneet vain yhden tahon asiaa, vaan olemme tuoneet aina esille eri näkökulmia. Uskon, että tästä on ollut hyötyä esimerkiksi lainvalmistelussa.

Instituutin tehtäviin määriteltiin alusta pitäen myös laajempi IPR-asioista tiedottaminen. Keskeinen äänitorvi on ollut kannatusyhdistyksen 4–5 kertaa vuodessa ilmestynyt IPRinfo-lehti, joka julkaistiin vuoden vaihteeseen saakka paperisena ja muuttui vuoden 2015 alussa verkkojulkaisuksi.

– Suomesta puuttui IPR-alan lehti, joka päivittäisi ajankohtaisia asioita asiantuntijoille ja jakaisi myös laajemmin tietoa IPR-asioista kiinnostuneille. Tätä aukkoa IPRinfo on ansiokkaasti paikannut.

Sielultaan yhä tuomari

Ensikosketuksen immateriaalioikeuksiin Mansala sai, kun hän työskenteli 1980-luvulla jonkin aikaa opetusministeriön tekijänoikeuskomitean päätoimisena sihteerinä. Työuran alkupuoli oli kuitenkin kaikkea muuta kuin IPR:ää. Mansala valmistui vuonna 1975 oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistossa. Varatuomariksi auskultoinnin jälkeen hän toimi useita vuosia esittelijänä Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.

Sen jälkeen Mansala työskenteli tuomarina Espoon käräjäoikeudessa. Tuomarin työt olivat hänen mukaansa tärkeä etappi koko työuralla.

– Sielultani olen edelleenkin tuomioistuinjuristi. Tuomarina opin, että asioita ei voi katsoa yksipuolisesti, vaan niillä on aina yhtä monta puolta kuin tahojakin. Tämän asian ymmärtämisestä on ollut paljon hyötyä myös IPR-asioissa.

Suomi heräsi hitaasti IPR:ään

IPR vei kuitenkin lopulta voiton tuomarin tehtävistä. 1990-luvun alkupuolella Mansala siirtyi silloiseen Teollisuuden keskusliittoon asiamieheksi vastuualueenaan IPR-asiat.

– Kyse oli aitiopaikasta, sillä Suomi oli silloin heräämässä immateriaalioikeuksien tärkeyteen.

Samaan aikaan nopea teknologinen kehitys ja digitalisaatio mullistivat IPR-kenttää. Mansalan mukaan muutospaineet iskivät ensimmäisinä tekijänoikeuksiin.

– Vanhat sopimukset olivat kiinni konkreettisissa esineissä, kun todellisuudessa yhä useammat asiat alkoivat olla bittejä. Esimerkiksi tietokoneohjelmissa huomattiin, että patentit ovat liian jäykkiä, joten ohjelmat on suojattava tekijänoikeuksilla.

Mansalan mukaan valtiovallan ohella myös elinkeinoelämä havahtui, mitä nämä asiat merkitsevät yrityksille. Heräämiseen meni kuitenkin aikansa.

– Esimerkiksi Maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPOssa käytyihin neuvotteluihin havahduttiin vasta, kun sopimukset olivat allekirjoitusta vailla.

Mansalan mukaan Nokia ymmärsi isoista suomalaisyrityksistä ensimmäisenä IPR:n merkityksen. Matkapuhelinyhtiö yritti saada myös muut yritykset kiinnostumaan näistä asioista. Hän on tyytyväinen siihen, että IPR-asiat otetaan nyt vakavasti. Myönteistä on myös se, ettei immateriaalioikeuksia nähdä enää erillisinä kysymyksinä, vaan ne yhdistetään entistä tiiviimmin esimerkiksi teknologiaan, sopimusoikeuteen tai työoikeuteen.

– IPR on arkipäiväistynyt vähän samaan tapaan kuin aikanaan kävi automaattisen tietojenkäsittelyn kanssa, Mansala vertailee.

Kirjahanke hahmottumassa

Sen verran IPR on mennyt veriin, että Mansala aikoo seurata tiiviisti alan kehitystä eläkepäivilläänkin. Mielenkiintoisia kysymyksiä ovat esimerkiksi, kuinka teollinen internet ja 3d-tulostuksen yleistyminen vaikuttavat IPR-kenttään.

– Teknologia kehittyy huimaa vauhtia. Juridiikan on entistä haastavampaa pysyä kehityksessä mukana.

Harkinnassa on myös pitkältä uralta kertyneiden kokemusten laittaminen paperille. Mahdollisen uuden kirjan aihepiiri on kuitenkin vasta hahmottumassa.

–Teos voisi esimerkiksi käsitellä IPR-asioiden keskinäisiä yhteyksiä ja pitkiä kehityskaaria. Törmään usein siihen, että ihmiset eivät ole näistä kovin hyvin selvillä. Jotta nykyistä kehitystä tekijänoikeuksissa tai patenteissa voi ymmärtää, on hyvä miettiä lähtökohtia ja sitä, miten toimintaympäristön muutokset ovat vaikuttaneet immateriaalioikeuksiin.

Matti Remes