3D-tulostaminen ja patentit: Case ClearCorrect v. kauppakomissio

3D-tulostaminen tarkoittaa elektronisessa muodossa olevan datan tulostamista aineelliseksi esineeksi kerros kerrokselta. Se on mahdollistanut esineiden tulostamisen myös kotitalouksissa ja sen käyttäminen onkin yleistynyt viime vuosina. Tulostettava malli luodaan tai skannataan CAD-tiedostoksi, joka antaa mallista digitaalisen esityksen. Kun malli on tulostettu, jatkaa CAD-tiedosto edelleen olemassa oloaan, vaikka aineellinen esine ei digitaalista esitystä enää tarvitsekaan. 3D-tulostusta on käytetty lääketeollisuudessa proteesien valmistamisessa sekä hammaslääketieteessä hammasmuottien ja -implanttien valmistuksessa. Se on mahdollistanut potilaan mittojen mukaan tehtyjen täydellisesti sopivien proteesien, implanttien ja muottien valmistamisen.

3D-tulostamisesta aiheutuvat juridiset ongelmat liittyvät mm. tekijänoikeusloukkauksiin sekä patenttioikeuden vaikutuksiin. Oikeustapauksia liittyen 3D-tulostuksen ja patenttioikeuden suhteeseen ei toistaiseksi ole ollut Euroopassa. Yhdysvalloissa tuomioistuimen käsittelyssä on ollut tapaus, jossa 3D-tulostamisen kieltämistä käsiteltiin kansallisen patenttioikeuden loukkauksen estämiseksi.

Hampaat kuntoon patentteja loukaten

Tapauksen osapuolina olivat ClearCorrect-yhtiö ja kansainvälinen kauppakomissio (International Trade Comission, ICT). Yhtiö oli valmistanut hampaidenoikomiseen tarkoitettuja laitteita. Yhdysvalloissa oli valmistettu aineellinen kopio potilaan hampaista, josta luotiin digitaalinen versio. Digitaalinen versio oli lähetetty Pakistaniin, jossa hampaiden tuleva sijainti oli käsitelty elektronisesti. Tästä saatu digitaalinen datamallinnus oli siirretty elektronisesti Yhdysvaltoihin. Digitaaliset mallit oli tulostettu 3D-tulostimella aineellisiksi malleiksi, joista oli valmistettu termoplastinen puriste.

Kauppakomission mukaan yhtiö oli toiminnallaan loukannut toisen yhtiön patentteja ja Pakistanissa sijaitseva yhtiö oli ollut osallisena tähän loukkaukseen. Kauppakomissio oli antanut yhtiölle vaatimuskirjeen (cease-and-desist order), jonka mukaan yhtiön oli lopetettava ja pidättäydyttävä toiminnasta.

Oikeuskäsittelyssä patenttivaatimukset oli jaettu neljään ryhmään. Ensimmäinen ryhmä oli sisältänyt vaatimukset koskien toimintatapojen muotoa hammasapuvälineissä, ja toinen ryhmä vaatimukset koskien digitaalisia datasarjojen valmistamisen toimintatapoja. Ryhmä kolme oli sisältänyt vaatimukset liittyen hoitosuunnitelmaan perustuvan digitaalisen datan säilyttämiseen, ja viimeinen ryhmä vaatimukset liittyen toimintatapaan valmistaa hammasapuvälineitä. Kauppakomission näkemyksen mukaan ryhmien 1 ja 2 vaatimukset olivat liittyneet voimassa olevan patentin loukkaamiseen, mutta ryhmien 3 ja 4 vaatimukset olivat olleet kauppakomission toimivallan ulkopuolella tai muuten ei-loukkaavia. Tapauksen ongelmat koskivat siis vaatimusten ryhmiä 1 ja 2.

Hallintotuomioistuimen (The Administrative Law Judge, ALJ) ratkaisun mukaan kauppakomissiolla oli ollut määräysvalta käskeä yhtiötä lopettamaan digitaalisten mallien elektroninen maahantuonti Yhdysvaltoihin. Tuomioistuin olikin suosittanut kauppakomissiota kiellon määräämiseen. Kauppakomissio oli ollut samaa mieltä tuomioistuimen kanssa siitä, että sen toimivalta kattoi elektronisesti maahantuodun datan.

Onko data esine – tapaus Chevron

Osapuolet valittivat asiasta valitustuomioistuimeen (the United States Court of Appeals for the Federal Circuit), jonka mukaan tapauksessa oli kysymys digitaalisesti siirretystä datasta. Tuomioistuin pohtikin, onko tällainen data esine (”article”) asiaan sovellettavan säädöksen tarkoituksen mukaisesti (19 U.S Code § 1337). Asian selvittämiseen käytettiin Chevronin doktriinia, jossa oli osoitettu kaksi kysymystä (City of Arlington, Tex. V. FCC, 133 S. Ct. 1863, 1868 (2013)). Ensimmäiseksi tutustuttiin lakisääteiseen kieleen. Kun se oli vaatimaton, täytyi sitä toteuttaa sen omilla ehdoilla. Termiä ei kuitenkaan ollut määritelty säädöksessä. Kauppakomission mukaan termi ”esineet” ymmärrettiin säädöstä säädettäessä sisältävän tarkoituksen identifioitavissa olevista yksiköistä tai tavaroista, kuten esineistä, jotka olisivat siirrettävissä kaupallisesti asiakkaille. Tämän vuoksi termi sisältäisi digitaalisen datan. Tuomioistuin ei ollut samaa mieltä. Rinnakkaisissa sanakirjoissa esineet määriteltiin materiaalisiksi tavaroiksi, joten se ei voinut sisältää digitaalista dataa. Oikeus määritteli, että säädöksen termi ei sisältänyt elektronisesti siirrettävissä olevaa digitaalista dataa.

Tarkasteltaessa Chevronin toista askelta korkein oikeus oli johdonmukaisesti katsonut, että samat termit saman säädöksen eri osissa oli tarkoitettu tarkoittamaan samaa. Tämä päätyi kuitenkin ensimmäisen askelman kanssa samaan lopputulokseen: säädöksen termi tarkoitti materiaalisia tavaroita, eikä se sisältänyt elektronisesti siirrettävissä olevaa digitaalista dataa.

Tapauksen lopputulos

Valitustuomioistuin antoi asiasta ratkaisun 10. päivä marraskuuta 2015. Se kumosi kauppakomission ratkaisun. Kauppakomissiolla ei ollut toimivaltaa elektronisissa maahantuonneissa. Tapauksen ratkaisussa todettiin, että olosuhteista johtuen tuomioistuin jätti kongressin tehtäväksi laajentaa säädöksen kohtaa, jos se katsoi ratkaisun tulkinnan olevan väärä.

Tuomari O’Malley totesi, että hän yhtyi enemmistön hyvin perusteltuun ratkaisuun, mutta tapauksen ratkaisemisessa ei olisi tarvinnut käyttää Chevron doktriinia. Sen sijaan tuomari Newman antoi tapauksesta eriävän mielipiteensä. Hänen mukaansa säädös oli säädetty tarjoamaan tarvittava tuki kansalliselle teollisuudelle takaamalla tehokas suoja epäoikeudenmukaista kilpailua vastaan, jos maahantuonti loukkasi yhdysvaltalaista patentti- ja tekijänoikeuslainsäädäntöä. Säädöksen kieli, rakenne ja tarkoitus käsittivät digitaalisen datan, elektronisen siirron ja maahantuonnin loukkauksen.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan miten oikeuskäytäntö muotoutuu monitasoisessa eurooppalaisessa patenttijärjestelmässä, jossa vastaavia tapauksia ei vielä ole tullut esille.

Krista Turunen
oikeusnotaari
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja on harjoittelijana IPR University Centerissä keväällä 2016.