Liikesalaisuuksien suojaa harmonisoidaan EU:ssa

1/2016 1.3.2016
ieang.jpg
Komissio antoi marraskuussa 2013 osana EU:n IPR-strategiaa direktiiviehdotuksen, joka toisi liikesalaisuuksille lisäsuojaa niiden laitonta hankkimista, käyttämistä ja ilmaisemista vastaan. Asiassa saavutettiin yhteisymmärrys joulukuussa 2015. Direktiivin tavoitteena on harmonisoida jäsenvaltioiden liikesalaisuuksia koskeva siviilioikeudellinen sääntely yhdenmukaistamalla liikesalaisuuksien suojan sisältöä ja oikeussuojakeinoja.

Yhteisistä säännöistä EU-alueen yritysten liikesalaisuuksien ja luottamuksellisten tietojen suojaamisesta päästiin alustavaan yhteisymmärrykseen joulukuussa 2015, mikä vahvistettiin neuvostossa pysyvien edustajien komiteassa 18.12.2015. Hyväksytty teksti pysyi aiempiin tekstiluonnoksiin verrattuna suureksi osaksi samana, mutta kiinnostavia muutoksia tehtiin keskustelua herättäneisiin direktiivin mahdollisiin vaikutuksiin työntekijöille ja väärinkäytösten paljastajien suojan laajuuteen.

Kohti yhteistä liikesalaisuuden määritelmää

Liikesalaisuuksia koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä EU:n jäsenvaltioissa epäyhtenäistä ja joissain maissa sitä ei ole lainkaan. Jo kysymys siitä, onko asia rikos- vai siviilioikeudellinen, vaihtelee maittain. Edelleen siviilioikeuden sisällä vaihtelee, säännelläänkö liikesalaisuuksia sopimus-, velvoite-, työoikeutta vai sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevassa lainsäädännössä. Myös liikesalaisuuden määritelmä, rikkomisen seuraamukset ja suhde immateriaalioikeuksiin vaihtelevat, mikä aiheuttaa ongelmia oikeuksien täytäntöönpanossa sekä rajat ylittävässä innovoinnissa ja liiketoiminnassa.

Suomessa sääntelyä on pidetty melko toimivana. Liikesalaisuuksia säännellään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain lisäksi rikoslaissa ja työsopimuslaissa, joista vain rikoslaissa on määritelty varsinaisesti yrityssalaisuuden käsite. Ehdotetussa direktiivissä olisi koko EU:n kattava yhtenäinen liikesalaisuuden käsitteen määritelmä, ja se yhdenmukaistaisi hajanaisia säännöksiä. Direktiivin on tarkoitus taata sisämarkkinoiden toimivuus sekä kannustaa yrityksiä kansainväliseen yhteistyöhön ja innovointiin.

Liikesalaisuuksien suhde immateriaalioikeuksiin

Liikesalaisuudet ovat liiketoimintaan liittyviä luottamuksellisia tietoja. Ne ovat osa yrityksille tärkeää aineetonta omaisuutta, mutta toisin kuin teollis- ja tekijänoikeudet, liikesalaisuuden suoja ei anna haltijalleen yksinoikeutta, vaan täydentää immateriaalioikeuksia. Suojaa ei myöskään rekisteröidä. Liikesalaisuusdirektiivillä pyritään lähentämään varsinaisia immateriaalioikeuksia ja liikesalaisuuksia.

Direktiivin tavoitteena on hyödyttää erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka esimerkiksi patentoinnin kustannusten vuoksi tukeutuvat suuryrityksiä enemmän liikesalaisuuksiin. Tätä on myös kritisoitu ja katsottu, että liikesalaisuuden erityispiirteet olisi huomioitava eikä rinnastettava yksinoikeudella suojaamiseen.

Vaikutukset Suomen liikesalaisuussääntelyyn

Direktiivi toisi jäsenvaltiolle tärkeitä yhtenäisiä käsitteitä, kuten liikesalaisuuden ja loukkaavan tavaran määritelmät. Artiklan 2 (1) mukaan liikesalaisuus tarkoittaa tietoa, joka täyttää kolme vaatimusta. Ensinnäkin tieto on salaista siten, että se ei ole yleisesti tiedossa tai laillisin keinoin saatavissa sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka yleensä käsittelevät kyseisen kaltaista tietoa. Toiseksi tiedolla on kaupallista arvoa, koska se on salaista, ja kolmanneksi henkilö, jolla on laillisesti tieto hallussaan, on ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin pitääkseen tiedon salassa. Liikesalaisuutta ei siis ole määritelty Suomen siviilioikeudellisessa lainsäädännössä, mutta direktiivin määritelmä vastaa sisällöltään pitkälti rikoslain yrityssalaisuuden määritelmää.

Direktiivin tavoitteena olevaa sisämarkkinoiden toimivuuden turvaamista on pidetty EU:n jäsenmaissa toimivien yritysten etuna. Direktiiviehdotusta voidaan kuitenkin pitää Suomen kannalta ongelmallisena, sillä se ei turvaa nykyisen liikesalaisuuksia koskevan lainsäädännön säilymistä. Seuraavassa käsitellään hieman yksityiskohtaisemmin joitakin direktiivin kattamista alueista.

Työntekijöiden liikkuvuus ja tutkiva media turvataan

Liikesalaisuuksien suojaamisessa työntekijät ovat tärkeässä roolissa. Direktiivi ei aseta työntekijöille rajoituksia työsopimuksiin, joihin sovelletaan edelleen kansallista lainsäädäntöä. Uusin direktiiviehdotuksen versio sisältää uuden työntekijöiden liikkuvuuden turvaavan säännöksen, 1 artiklan 2a kohdan. Säännös on muuttunut siihen, että työntekijät saavat rajoituksetta käyttää kokemuksia ja taitoja, jotka he ovat rehellisesti hankkineet hoitaessaan tavanomaisia työtehtäviään. Aiemman ehdotuksen version mukaan työntekijät olisivat saaneet käyttää kaikkia rehellisesti hankkimiaan tietoja. Jää nähtäväksi, miten käsitettä rehellisesti hankkinut tulkitaan oikeuskäytännössä.

Uudet säännökset eivät vaikuta työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeuteen eivätkä oikeuteen tehdä työehtosopimuksia. Direktiivin ei ole myöskään tarkoitus vaikuttaa kilpailulausekkeisiin työnantajien ja työntekijöiden välisissä sopimuksissa.

Direktiivillä taataan asianmukainen suoja henkilöille, jotka toimivat vilpittömässä mielessä ja paljastavat liikesalaisuuksia yleisen edun suojaamiseksi. Säännös on tulkinnanvarainen, sillä on jätetty kansallisten viranomaisten arvioitavaksi, oliko liikesalaisuuden paljastaminen aiheellista väärinkäytöksen, tuomittavan tai laittoman toiminnan ilmoittamiseksi.

Direktiivi ei tule vaikuttamaan sananvapauteen, vaan sillä halutaan myös varmistaa tutkivan median suoja. EU:n perusoikeuskirjassa turvatun mukaisesti tutkivaa journalismia voidaan harjoittaa ilman uusia rajoituksia muun muassa toimittajien lähdesuojaan.

Vahingonkorvauksia liikesalaisuuden haltijoille

Direktiivin myötä jäsenvaltioiden on varmistettava liikesalaisuuksien väärinkäytön torjuntaa koskevien tehokkaiden yksityisoikeudellisten oikeussuojakeinojen saatavuus. Direktiivi tarjoaa liikesalaisuuksien väärinkäytön kohteeksi joutuneille erilaisia keinoja, joista yksi on oikeus korvauksiin. Liikesalaisuuden haltijoilla on oikeus hakea vahingonkorvausta, jos liikesalaisuuden sisältävä materiaali on otettu laittomasti haltuun. Liikesalaisuuksien suoja turvataan myös oikeudenkäyntien aikana. Monilla jäsenvaltioilla ei ole tällaisia sääntöjä, mikä saa liikesalaisuuksien väärinkäytön uhrit luopumaan korvausten hausta tuomioistuimissa.

Direktiivi ei kuitenkaan tule vaikuttamaan rikosoikeudellisiin sanktioihin. Korvaukset ovat herättäneet keskustelua, sillä Suomessa liikesalaisuuksia koskevassa lainsäädännössä rikoslainsäädännöllä on olennainen merkitys. Tämä saattaa asettaa haasteita direktiivin implementoinnille.

Muutoksia myös Yhdysvalloissa

Liikesalaisuuksien suojaan on kansainvälisesti alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Yhdysvalloissa liikesalaisuuksista on ollut sääntelyä jo pitkään. Myös siellä on ollut valmisteilla ehdotus liittovaltion yhtenäiseksi liikesalaisuussäädökseksi, Defend Trade Secrets Act (DTSA). Senaatin juridisten asioiden komitea hyväksyi lakialoitteen tammikuun 2016 lopussa. Siviilioikeudelliset liikesalaisuussäädökset ovat jo laajalti harmonisoitu osavaltioissa aiemmalla säädöksellä Uniform Trade Secrets Act (UTSA), mutta sen soveltamisen on katsottu olevan epäyhtenäistä.

EU:ssa direktiiviteksti on nyt lingvistijuristien viimeisteltävänä, minkä jälkeen Euroopan parlamentti äänestää siitä vuoden 2016 aikana. Direktiivin voimaantulon jälkeen jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa implementoida direktiivi osaksi lainsäädäntöään.

Verna Syrjänen
oikeusnotaari
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana IPR University Centerissä syksyllä 2015.