KO:2015:149362

Instanssin nimiKO
Instanssin kaupunkiHelsinki
DiaarinumeroR14/5257
Ratkaisun päivämäärä19.11.2015
Tuomion numero149362
Laki, lainkohtaRL 49:2 ja RL 6:12
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)BMW AG
Osapuolet, vastaaja(t)Yksityishenkilöt X ja Y

Syyttäjän rangaistusvaatimuksen mukaan vastaaja X yhtiön toimitusjohtajana ja vastaaja Y saman yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimien olivat loukanneet BMW AG:n (Bayerische Motoren Werke Aktiensgesellscaft jäljempänä asianomistaja) mallioikeutta. Vastaajat olivat tuoneet maahan ja myyneet vanteita, jotka olivat laittomia kopioita asianomistajan valmistamista tai sen luvalla valmistetuista vanteista. Vanteet vastasivat asianomistajan yhteisömalleja.

Vastaajat X ja Y kiistivät syytteen ja vaativat sen hylkäämistä. Vastaajien myymät vanteet eivät olleet laittomia kopioita vaan laillisia varaosia. Asia oli jo ratkaistu Italiassa Napolin muutoksenhakutuomioistuimessa lainvoimaisella tuomiolla.

Teon rangaistavuuden osalta KO joutui ottamaan kantaa tulisiko teon rikosoikeudellisessa arvioinnissa asettaa yhteisömallin loukkaus eri asemaan kuin kansallisen mallin loukkaus. Helsingin hovioikeus katsoi ratkaisussaan R14/924, että teon rangaistavuus teollisoikeusrikosta koskevan säännöksen nojalla estyy, kun kyse on väitetystä yhteisömallioikeudenloukkauksesta. Rikoslain 49 luvun 2 § edellyttää sanamuotonsa mukaan, että loukkaus on mallioikeuslain säännösten vastainen. Tässä tapauksessa kyse oli yhteisömallista. KO katsoi rangaistavuuden edellyttävän, että mallioikeuslaissa yhteisömalli rinnastuu kansalliseen malliin.

Kun immateriaalioikeudellisia asioita 1.9.2013 lukien keskitettiin markkinaoikeudelle, hallituksen esityksessä (124/2012) todettiin markkinaoikeuden olevan yksinomaisesti toimivaltainen käsittelemään kaikki mallioikeuslakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat, joten oli ilman nimenomaista säännöstäkin selvää, että toimivaltaan kuuluisi myös yhteisömalliasetuksen IX osaston 3 jaksossa tarkoitetut muut yhteisömalleja koskevat riita-asiat. KO totesi ratkaisussaan, että Suomea koskee TRIPS-sopimuksen sopijavaltiona velvoite kriminalisoida ainakin tahalliset tavaramerkkiloukkaukset. Koska edellä mainittu teollisoikeusrikoksia koskeva säännös ei sisällä mainintaa EU-tavaramerkeistä, voidaan säännöksen katsoa ulottuvan myös EU-tavaramerkkilain loukkaukseen. Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen no:608/2013 mukaiset tullin tuote-erien pysäytykset perustuvat siihen, että kyseinen säännös kattaa myös EU-tavaramerkin loukkaukset. KO katsoi yhteisömallin loukkaamisen olevan teollisoikeusrikoksena rangaistavaa.

Yhteisömalliasetuksen 110 artiklan varaosapoikkeuksen mukaan siirtymäaikana mallioikeuden haltija ei voi mallinsa perusteella kieltää niin sanottujen moniosaisten tuotteiden varaosien markkinointia. KO totesi ratkaistavan kysymyksen olevan se, kuuluvatko vanteet kyseisen poikkeuksen piiriin. Napolin muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisussa katsottiin riidanalaisten vanteiden olevan varaosapoikkeuksen piirissä. KO totesi auton alumiinivanteilla olevan itsenäinen ulkoasu eikä auton muu ulkomuoto määrittele niitä. Alumiinivanteita ei toisin kuin varaosia käytetä ulkoasun palauttamiseen. KO totesi, että alumiinivanteet eivät kuulu 110 artiklan piiriin eikä se siten estä asianomistajaa vetoamasta rekisteröityihin malleihin.

KO katsoi vastaajien loukanneen yhteisömallioikeutta. Vastaajat X ja Y olivat saaneet tietoja teon rangaistavuuteen vaikuttavista seikoista vanteiden toimittajalta. Kyseiset säännökset ovat olleet vaikeaselkoisia. KO katsoi X:n ja Y:n rikoksen olevan tekoon liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava, ja jätti heidät rangaistukseen tuomitsematta. Vastaajat velvoitettiin kuitenkin korvaamaan tekonsa aiheuttama vahinko.

(NL)

Ratkaisun lainvoimaisuusLainvoimainen
Asiasanatmallioikeus, teollisoikeusrikos, yhteisömalli

Share: