Tekijänoikeus yliopistojen työsuhteessa
Seminaarin suunnittelu lähti liikkeelle jo viime keväänä Niklas Bruunin blogikirjoituksesta, jossa käsiteltiin Sivistystyönantajien suositusta tekijänoikeuslausekkeen lisäämisestä yliopistoissa solmittaviin työsopimuksiin. Kirjoituksen lopussa hän totesi, että mutkikkaita oppilaitosten ja yliopistojen tekijänoikeuksien käyttöön ja hallintaan liittyviä ongelmia digitaalisessa ympäristössä ei voida ratkaista neljän rivin pituisella työsopimuksen sopimusehdolla, joten olisi tarvetta selventää sopimuskäytäntöjä yliopistojen ja oppilaitosten tekijänoikeusasioissa. Yhteistyössä järjestöjen kanssa lähdettiin suunnittelemaan seminaaripäivää, joka kokosi paikalle yli 150 osallistujaa ja sai aikaan vilkasta keskustelua.
Professori, tekijänoikeusneuvoston puheenjohtaja Marcus Norrgård Helsingin yliopistosta aloitti päivän käymällä läpi yliopistojen työsuhteisiin liittyviä tekijänoikeusnäkökulmia sekä patentointia ja korkeakoulukeksintöjä. Tekijänoikeusneuvosto ei voi ottaa kantaa työsuhteisiin liittyviin asioihin, koska yleensä kysymys on sopimuksista. Yliopisto yhteisönä koostuu tekijöistä, jotka toimivat itsenäisesti. Mitä enenevissä määrin siirrytään sopimustutkimukseen, sitä enemmän tulee myös tulkintaongelmia.
Esittelijäneuvos Katariina Sorvari (korkein oikeus) on kirjoittanut ja luennoinut opetustyöhön liittyvistä tekijänoikeuksista runsaasti. Sorvari painotti, että pääsääntöisesti oppimateriaalien tuottaminen ei kuulu opettajan virkaan, sillä opettajia ei ole palkattu oppimateriaalien laatijoiksi. Tänä päivänä materiaalien käytettävyys on aivan erilaista kuin ennen ja paine oppimateriaalien on tuottamiseen on kasvanut. Sähköisessä muodossa olevaa materiaalia voidaan tietysti helposti siirtää ja kopioida, mutta tämä ei siltikään perustele sitä, että käytäntöä tulisi muuttaa. Jos opetuksen valmistelu ja suunnittelu kuuluvat työsopimukseen, työnantajalla voi olla oikeuksia oppimateriaaleihin.
Käytännöt vaihtelevat myös työnantajan mukaan. Perustuslaissa on turvattu tieteen taiteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus. Alan käytäntö on, että mitään ei siirry, jos toisin ei sovita. Sopimuksissa kannattaa huomioida oikeuksien laajuus, kuten edelleenluovutus ja muuttaminen, sopimuksen ajallinen ulottuvuus, uudet käyttötavat ja työntekijän lojaliteettivelvollisuus.
Opetusmateriaaleihin liittyvistä sopimuskäytännöistä kertoi enemmän Aalto-yliopiston tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder. Monissa oppinaineissa uusimmalle tiedolle ei ole oppimateriaaleja, joten ne on laadittava itse. Opiskelijat myös haluavat sähköisiä materiaaleja. Kun loikka digitaalisuuteen ja avoimuuten on käynnissä, on muutettava myös käytäntöjä. Opiskelijat saavat parempia aineistoja ja laadukkaat materiaalit tuovat parempaa opetusta. Aalto-yliopistossa käsitellään parhaillaan sopimuksiin tulevia muutoksia. Tekijänoikeudesta sovitaan työsopimuksen laatimisen yhteydessä eli se on mukana henkilöstöhallinnon prosesseissa. Ehdotuksena on mm. aineistojen rinnakkaisen käyttöoikeuden antaminen yliopistolle.
Avoimuuden aikakaudella monet kysyvät mikä on opettajan insentiivi jakaa omaa, uniikkia osaamistaan ja materiaalia, joka varmistaa hänen asemansa organisaatiossa. Rehbinder muistutti, että avoin julkaiseminen voi myös antaa paremmat mahdollisuudet tunnettuuden kasvattamiseen niin, että osaamiselle olisi kysyntää myös yliopiston ulkopuolella. Meritoituminen voisi tapahtua myös avoimuuden kautta. Kysymys on kuitenkin jokaisen omasta strategiasta.
Tekijänoikeusneuvos Viveca Still opetus- ja kulttuuriministeriöstä kävi läpi tekijänoikeuden ja sopimustutkimuksen kiemuroita. Sopimustutkimusta ohjaavat rahoitusehdot ja tutkimussopimus. Still pohti myös muuttuneiden olosuhteiden vaikutusta. Korkeakoulut tarjoavat yhä enenevissä määrin infrastruktuurin ja tukipalvelut tutkimustyön tekemiselle, joten niillä voi olla oikeudellinen vastuu toiminnasta. Tieteellisen sananvapauden turvaaminen on pääasia. Uutena haasteena yliopistoille ovat avoimen tieteen toimintamallit.
Päivän lopuksi käydyssä paneelikeskustelussa käsiteltiin yliopistojen käytäntöjä tekijänoikeusasioissa. Paneelin osallistuivat lakimies Mia Weckman (Tieteentekijöiden liitto, oik.), toiminnanjohtaja Tarja Niemelä (Professoriliitto, 2. oik.), työmarkkinapäällikkö Risto Lerssi (Sivistystyönantajat), tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder (Aalto-yliopisto, vas.). Järjestöillä on tärkeä rooli tekijänoikeusasioissa ja yhteisiin käytäntöihin tulisi pyrkiä.
Työehtosopimus on Lerssin mielestä liian karkea väline tällaisista asioista sopimiseen, mutta yksilökohtaisen ja kollektiivisen sopimisen suhdetta pitää tarkastella. Niemelä toivoi, ettei tutkijoille tarjottaisi kohtuuttomia ehtoja. Hänen mielestään yliopistot voisivat toimia hyvien mallien esittelijöinä sopimuskäytännöissä. Yhteistä keskustelua ja tiedon jakamista tekijäoikeusasioista toivottiin lisää, sillä tekijänoikeustietämystä on Suomessa kohtalaisen vähän.
