Brexit haastaa yhdistetyn patenttituomioistuimen

Vuoden 2017 maaliskuussa Yhdistyneen kuningaskunnan (jäljempänä myös UK) hallitus ilmoitti virallisesti UK:n aikomuksesta erota Euroopan unionista. Nykyisen tiedon mukaan eron eli niin sanotun Brexitin päivämäärä on 29.3.2019. Eroprosessi on synnyttänyt suuren määrän sekä poliittisia että oikeudellisia kysymyksiä, joihin joudutaan etsimään ratkaisuja. Oman kysymyksensä muodostaa, mitä tapahtuu eurooppalaisen patenttijärjestelmän uudistamista koskevalle hankkeelle.

Moninaisten vaiheiden ja useiden vuosien, oikeammin vuosikymmenien, jälkeen vuoden 2012 lopulla EU:n piirissä saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys eurooppalaista patenttijärjestelmäuudistusta koskevasta kokonaisuudesta. Sen toisen osan muodostavat niin sanotussa tiiviimmässä yhteistyössä 17.12.2012 hyväksytyt asetukset: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2012 yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä (jäljempänä yhtenäisestä patenttisuojasta annettu asetus) sekä neuvoston asetus (EU) N:o 1260/2012 yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavan tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoon sovellettavista käännösjärjestelyistä (jäljempänä yhtenäisen patenttisuojan käännösjärjestelyistä annettu asetus). Asetuksiin perustuen on tarkoitus luoda mekanismi, jolla patentinhaltija voi rekisteröidä eurooppapatentille yhtenäisen patenttisuojan, joka kattaa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot (jäljempänä vaikutukseltaan yhtenäinen eurooppapatentti).

Kokonaisuuden toisen osan muodostaa 19.2.2013 allekirjoitettu sopimus yhdistetystä patenttituomioistuimesta UPC:stä (Agreement on a Unified Patent Court, jäljempänä patenttituomioistuinsopimus). Sopimuksella on tarkoitus perustaa erikoistunut tuomioistuin perinteisiä eurooppapatentteja ja vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja koskevia riita-asioita varten.

Uudistuksen voimaantulolle monta ehtoa

Patenttituomioistuinsopimuksessa on kyse sopimusjäsenvaltioiden välisestä kansainvälisestä sopimuksesta, ei siis EU-oikeudellisesta instrumentista. Kuitenkin sopimuksen osapuolina voivat olla ainoastaan EU:n jäsenvaltiot.

Yhtenäisestä patenttisuojasta annettu asetus ja yhtenäisen patenttisuojan käännösjärjestelyistä annettu asetus tulivat voimaan 20.1.2013. Niitä ryhdytään kuitenkin soveltamaan vasta, kun patenttituomioistuinsopimus on tullut voimaan. Näin ollen eurooppalaisen patenttijärjestelmäuudistuksen osat muodostavat oikeudellisen kokonaisuuden, jonka voimaantulo edellyttää molempien osien voimaantuloa.

Patenttituomioistuinsopimus tulee voimaan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kolmastoista sopimusjäsenvaltio on ratifioinut sopimuksen. Edellytyksenä tälle on kuitenkin se, että ratifioineiden sopimusjäsenvaltioiden joukossa ovat ne kolme valtiota, joissa oli voimassa suurin määrä eurooppapatentteja sopimuksen allekirjoittamisvuotta edeltäneenä vuonna, eli Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Patenttituomioistuinsopimuksen oli helmikuun 2018 alussa ratifioinut 15 jäsenvaltiota. Näiden joukossa eivät kuitenkaan ole Saksa eikä Yhdistynyt kuningaskunta. Patenttituomioistuinsopimus ja samalla koko patenttijärjestelmäuudistus ei siten ole vielä tullut voimaan.

Ratifiointi pysähdyksissä Saksassakin

Niin kauan kuin Yhdistynyt kuningaskunta on EU:n jäsen, se voi vapaasti ratifioida patenttituomioistuinsopimuksen ja on ilmoittanutkin aikovansa menetellä niin. Vaikka näin tapahtuisikin, patenttijärjestelmäuudistuksen jatkoaikataulu on edelleen epäselvä. Siihen vaikuttaa UK:n eroprosessin ohella myös tilanne Saksassa. Saksan perustuslakituomioistuimelle tehtiin nimittäin vuonna 2017 kantelu, joka tällä hetkellä on pysäyttänyt Saksan kansallisen, varsin pitkälle edenneen ratifiointiprosessin.

Jos kantelun käsittely Saksan perustuslakituomioistuimessa kestää pidempään, oman kysymyksensä muodostaa se, mitä tapahtuu, jos Yhdistynyt kuningaskunta ennen eroamistaan EU:n jäsenyydestä on ratifioinut patenttituomioistuinsopimuksen, mutta sopimus ei ole ennättänyt vielä tulla voimaan ennen Brexitiä. Ydinkysymys siis on, voiko patenttituomioistuinsopimus nykymuodossaan tulla voimaan vielä senkin jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:n jäsenyydestä.

Täysin selvä patenttijärjestelmäuudistuksen tulevaisuus ei olisi siinäkään tapauksessa, että patenttituomioistuinsopimus ehtisi tulla voimaan ennen Brexitiä. Kyse on siitä, voiko Yhdistynyt kuningaskunta ylipäätään jatkaa sopimusjäsenvaltiona mahdollisen EU-eronsa jälkeen.

Alun perin oli kaavailtu tuomioistuinjärjestelmää, johon myös Euroopan unionin ulkopuoliset Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltiot olisivat voineet osallistua. Tästä sopimusluonnoksesta antamassaan lausunnossa Euroopan unionin tuomioistuin EUT katsoi (lausunto 1/09), ettei sopimusluonnos ollut unionin oikeuden mukainen. Varsinkin tuoreeltaan tuomioistuimen lausuntoa tulkittiin niin, etteivät muut kuin EU-jäsenvaltiot voineet olla sopimuksen sopijapuolena. Sittemmin on esitetty myös näkemyksiä, ettei EUT:n lausunnon 1/09 olisi katsottava estävän kategorisesti myös muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden mukanaoloa, edellyttäen että muutoin lausunnossa esiintuodut näkökohdat tulevat otetuiksi huomioon.

Siinä tapauksessa, että EUT:n lausunnon 1/09 ei katsottaisi estävän myös muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden mukanaoloa ja UK:n haluttaisiin jatkavan patenttituomioistuinsopimuksen sopimusjäsenvaltiona, sopimuksen sanamuotoa tulisi muutamilta osin tarkistaa. Nykyiselläänhän sopimuksessa lähdetään siitä, että sen osapuolena voi olla vain EU:n jäsenvaltio. Samalla tulisi järjestää myös edellä mainittujen patenttiasetusten ulottuminen koskemaan UK:ta Brexitin jälkeisessäkin tilanteessa.

Vallitsevien epävarmuustekijöiden vuoksi patenttituomioistuinuudistus muodostaa tyyppiesimerkin tapauksesta, josta on enemmänkin esitettävissä kysymyksiä kuin annettavissa niihin vastauksia.

Teksti Jussi Karttunen, markkinaoikeustuomari
Kuvat European Commission AV Services